Lähiretkeilyä: Kaitalampi, Espoo

Kärsin lievistä vieroitusoireista telttailun suhteen. Lisäksi on pieni paniikki siitä, että kesä loppuu ja nyt pitäisi olla mahdollisimman paljon ulkona. Sienimetsäkin houkuttaisi. Onneksi lähipiiristä löytyi opiskelukaveri reissuseuraksi pikaiselle yhden yön retkelle. Kohteeksi valikoitui Kaitalammen ulkoilualue, minne pääsee bussilla vajaassa tunnissa Helsingin keskustasta.

Matkaan lähdettiin illalla, joten minulla oli koko päivä aikaa odottaa, että tulisi kiire pakkaamisen kanssa. Lojuin sängyllä potien pientä migreeniä. Muutenkin olo oli aivan hakattu, koska pitkän kuntosalitauon jälkeen jalkojen treenaamisesta seurasi armoton lihaskipu. Lopulta olikin enää vartti aikaa sulloa kamat rinkkaan ja rynnätä Keskuspuiston läpi bussipysäkille. Mitään kovin oleellista ei kuitenkaan jäänyt matkasta ja kehnosta köpöttelystä huolimatta ehdin vielä bussiinkin. Mitä tästä opimme? Emme yhtään mitään.

Kaitalammilla meitä tervehtivät kansoitetut uintilaiturit ja grillikatokset. Porukka kuitenkin näytti olevan vain päiväretkellä, joten saimme yöpyä rauhassa. Laitoimme teltan hieman sivummalle ja tyydyimme kokkaamaan iltapalaa kaasukeittimellä. Herkuttelimme paputäytteisillä wrapeillä, joiden idean sain Viiden tähden vaellus -keittokirjasta. Mainio kirja, jonka takana on tutustumisen arvoinen Tunturikeittiö-blogi. Yhden yön reissulla ei tarvinut grammaviilata tai miettiä liikaa ruokien säilyvyyttä, joten resepti muokkautui tilanteen mukaan. 

Retkiwrapit papumuhennoksella

• Käyttövalmiita mustapapuja (Gogreen)
• Herne-maissi-paprika -pakaste
• Kvinoaa
• Annospussi tomaattikeittoa
• Täysjyvä wrappejä
• Smetanaa

Lämmitä herne-maissi-paprikat ja mustapavut kattilassa. Lisää vettä, tomaattikeittoaineet ja kvinoa. Anna kiehua pienellä lämmöllä kvinoan keitto-ohjeen mukaan. Lämmitä wrapit paistinpannulla. Lisää papumuhennos ja smetanaa. Rullaa wrappi ja koita syödä sotkematta.

Reippaimmat avovesiuimarit olivat jo Kaitalammella kroolaamassa, kun seuraavana aamuna vihdoin kömmimme ulos teltasta. Pulahdimme myös aamu-uinnille, jonka jälkeen retkeilyalue alkoi hiljalleen täyttyä muista lomalaisista. Aamupalat värkättiin taas omassa leirissä, koska grillikatoksen ehti  jo valloittaa kaljatölkein varustautunut seurue.

Lämmin Kuppi -mustikkakeitolla ja pähkinöillä tuunatun puuron jälkeen lähdettiin kiertämään Kaitalampea kanttarellien ja mustikoiden toivossa. Maisemat ja sää olivat kohdillaan. Näimme närhen sulan, hassuja tunnistamattomia kasveja, jänniä sieniä ja sammakon. Pääkipu oli poissa ja lihasarkuus oli onneksi lieventynyt edellisestä päivästä, joten käveleminen oli jo suhteellisen siedettävää. 

Innostuimme löytäessämme kanttarelleja ja suuria mustikoita. Kuljimme katse maata viistäen ja välillä kallioilla kiipeillen. Jossain vaiheessa järvi sivullamme katosi, kun keskityimme metsän antimiin. Palatessamme järven rannalle emme enää hahmottaneet, että olimmekin jo päätyneet järven toiselle laidalla. Putosimme kartalta ja saimme makeat naurut, kun tilanne lopulta selvisi. Onnistuu se eksyminen näköjään lähiretkelläkin.

Teltalle päästyämme alkoi hieman sataa ja keräsimme kimpsumme ennen lounaalle siirtymistä. Grillikodalla askarreltiin kasvisnyyttejä fetajuuston kera ja keitettiin kanttarellikastiketta. Kasvisnyytit onnistuttiin kypsentämään vähän liiankin hyvin, mutta hiiltyneiden perunan palojen seasta löytyi silti tarpeeksi syömäkelpoista rehua.

Kotoa lähteminen kannattaa aina!