Juhannusretki: Skorvö, Kirkkonummi

Juhannusaattona lähdettiin hiostavassa t-paitakelissä kohti melontaseuran retkisaarta Skorvania. Kesän melontakilometrejä ei ollut juurikaan kertynyt päiväkirjaan ennen tätä pyristystä, mutta olin luottavaisin mielin kunnon suhteen, koska sääennuste ei lupaillut kovin kuoppaista menoa.

Sain varattua retkelle lempikajakkini ja yhteistyö sujui mainiosti, eikä kulkusuunnasta tarvinut kinastella. Vaikka varusteita ja eväitä oli pakattuna kajakin täydeltä, niin lasti ei tuntunut raskaalta vaan kajakki lipui kevyesti pienestä vastatuulesta huolimatta.

Muutaman tunnin melonnan jälkeen pysähdyttiin laittamaan sadevermeet niskaan, koska sadepilviä alkoi kerääntyä reitillemme. Hetken kuluttua taivaalta tarjoiltiin perinteistä juhannussäätä ja seuraavat pari tuntia meni vesisateessa.

Pidimme ruokatauon Stora Herrön saarella, joka sijaitsee Espoon Suvisaariston liepeillä. Saareen pääsee kulkemaan yhteisaluksella ja siellä on keittokatoksia sekä puuceet. Onneksemme saaressa oli reippaita telttailijoita, jotka olivat laittaneet tulet keittokatokseen ja pääsimme nuotion lämpöön tauon ajaksi. Eväsleipiä ja termarikahvia nauttiessa sateesta märät kamat ehtivät hyvin kuivua ja sadekin taukosi sopivasti. Keittokatoksesta ei liiemmin nähnyt merelle ja tauon jälkeen meitä odottikin yllätys rannassa.

Sumu peitti saaret alleen ja maisema oli maagisen kaunis. Mikä elämys! Tässä vaiheessa olin tyytyväinen siihen, että olin kokeneiden melojien seurassa, joilla oli näkemystä sumussa navigoinnista. Ehkäpä pitäisi suunnata itsekin melontakaupoille ja vihdoin hankkia kajakin kannelle kiinnitettävä kompassi.

Loppumatkasta sumu hieman helpotti ja 27 melotun kilometrin jälkeen kajakit kannettiin rantaan riviin muiden kaltaistensa joukkoon. Yli 50 seuran jäsentä oli melonut itsensä juhannuksen viettoon Skorvaniin. Kallioisen saaren harvat telttapaikat oli äkkiä varattu ja saunan lauteilla oli ajoittain ruuhkaa.

Illalla porukka kokoontui perinteisesti kokkopaikalle. Sateesta märät puut voittivat useamman erän taistellessaan vastaan kokon sytytysyrityksiä, mutta luovuttivat lopulta ja tarjosivat hyvät mahdollisuudet makkaran paistoon. Pitkän melontapäivän, saunomisen ja iltapalan jälkeen uni tuli nopeasti uudessa lämpimässä untuvapussissa.

Lauantaiaamu otettiin rennosti ja lähdettiin kiireettä kahdestaan kaverin kanssa käymään Porkkalan satamassa. Melonta oli kevyttä liplattua tyhjällä kajakilla, kun retkeilyvarusteet jätettiin matkasta. Matkan jouhevaa etenemistä hieman rajoitti kartan tihrustaminen, kun mukana ei ollut reittiä tuntevia konkareita. Navigointi sujui kuitenkin hyvin helpossa kelissä ja oli tarpeellista treeniä. Jossain vaiheessa sää muuttui taas sumuiseksi, mutta näkyvyys pysyi navigoinnin kannalta riittävänä.

Muutaman tunnin melonta kannatti, kun palkintona oli kunnon tauko Porkkala Marinissa kaikilla herkuilla. Ravintola Brygganin pizza Pohjatärppi savulohella, simpukoilla ja smetanalla katosi lautaselta nopeasti. En kuitenkaan jäänyt nälkäiseksi kuten melontakaverini, joka päätyi syömään kaksi pizzaa. Hiilaritankkaus viimeisteltiin vielä jäätelöllä ja kahvilla.

Paluumatka Skorvaniin meni leppoisasti samaa reittiä. Karttaa ei olisi liiemmin tarvinnut tutkia, mutta pysähdeltiin silti ja harjoiteltiin etäisyyksien hahmottamista. Päivältä kertyi 24 km melontaa.

Skorvanissa retkielämä toisti tuttua kaavaa. Saunomista, uimista, nuotiolla istumista ja lopulta makoisat unet teltassa.

Sunnuntai valkeni aurinkoisena ja kallioilla keiteltiin retken viimeiset aamupuurot sekä yritettiin tuhota kaikki muutkin mukaan raahatut eväät. Suoriuduin tehtävästä kiitettävästi, mutta ystäväni sai pakata takaisin kajakkiin kotiin vietäväksi muun muassa kokonaisen vesimelonin. Kyllä, kajakkiin saan mahtumaan yllättävän paljon tavaraa.

Kotimatkalle päätimme lähteä kahdestaan kaverini kanssa, jolloin okisi joustavampaa edetä ja pitää taukoja kuin suuremmassa ryhmässä. Tällä kertaa turnausväsymys ei painanut, vaan melonta oli fyysisesti ja henkisesti helpompaa kuin millään aikaisemmalla Skorvanin paluumatkalla. Myötätuuli ei avittanut etenemistä, mutta maltillinen itätuuli ei myöskään liiemmin hankaloittanut melontaa. Pidimme lyhyen tauon Torra Lövössä ja kiirehdimme hieman loppumatkasta sateiden ja ukkosen alta pois. Kastumatta emme selvinneet, mutta pieni kesäkuuro ei haitannut.

Tavaroiden purkamisen jälkeen käytiin vielä vajasaaren saunassa ja onnistunut retkiviikonloppu viimeisteltiin Regatassa juustokakulla. Hienon melontaretken ainut miinuspuoli on se, että nyt on hirveä huoli siitä, että milloin pääsee seuraavan kerran vesille.

Upinniemi, Kirkkonummi

Työt ja työmatkan kulkeminen rokottavat harrastetoimintaa edelleen, eikä kesälomaa liiemmin ole. Keväältä ei siis juurikaan ole kertynyt blogin täytettä muutamista satunnaisista melonta- ja pyöräilykerroista. Nyt kuitenkin tuli vastaan sellainen reissu, että halusin tulla päivittämään blogia ja kirjaamaan itselleni muistiin fiiliksiä viikonlopun melontaretkeltä.

Ystävä kysyi minua Upinniemeen Maanpuolustuskoulutusyhdistuksen naisille suunnatulle melontakurssille ohjaajaksi ja olin tietysti innolla mukana. Kurssi alkoi perjantaina varusteiden jakamisella ja kalustoon tutustumisella. Vesillä käytiin sen verran, että kurssilaiset pääsivät testaamaan kajakin kaatamista ja pelastautumista takaisin kajakkiin parin avustamana.


Vilpoisen illan jälkeen painuttiin Meritiedustelun parakkiin lämpimään suihkuun ja iltapalalle. Oli mielenkiintoista päästä hieman kurkistamaan puolustusvoimien meininkiin ja nukkua yhden yön verran kasarmialueella päivystysvuoroineen. Yksi yö punkassa pyörimistä riitti ja sitä toivoi, että seuraavat unet olisivat makoisammat saaristossa melontapäivän jälkeen.

Seuraavana aamuna lähdettiin vesille ihmettelemään kuinka kurssilaisten kaksikkokajakit käyttäytyvät tuulessa ja harjoiteltiin kajakkien ohjaamista. Ei käynyt kurssilaisia kateeksi. Kaikki mun kanssa kaksikossa olleista tietää, ettei meikäläisen hermot meinaa kestää moista venkslaamista. Yksin kun meloo, niin voi kajakin mutkittelusta syyttää vain itseään.

Kurssilaiset selvisivät mielestäni hyvin paatteineen ja huumorintajuakin löytyi, vaikka tuulinen sää vähän kohmettikin sormia. Lounas tarjoiltiin melontareitillä kenttämuonituksen toimesta ja ruoan jälkeen trangialla keitetty murukahvi piristi mukavasti.

Lounaan jälkeen matka jatkui syvemmälle saaristoon ja kohti seuraavan yön majapaikkaa. Melomista päivälle kertyi maltilliset kymmenkunta kilometriä. Perillä meitä odotti mökki ja rauhaisa ilta vailla sen kummempaa suorittamista. Saunottiin, puhuttiin melonnasta, mutusteltiin sissimuonapakkausten antimia ja otettiin rennosti mahtavista maisemista nauttien.

Yöunet jäi tälläkin kertaa vähiin hyttysten ja saarella rampanneiden veneiden takia. Edellisen päivän melonta oli kuitenkin niin kevyttä liplattelua, että kroppa ei ollut kovin kuormittunut. Aamupuurojen jälkeen pakattiin tavarat ja hiljalleen jengi siirtyi kajakkeihin. Aikataulussa oli varaa meloa rauhassa ja vähän mutkan kautta lähtösatamaan. Saaristosta olisi voinut jäädä nauttimaan pidemmäksikin aikaa ja tuli kova polte päästä pian uudelleen vesille retkeilemään.

Oli jälleen kerran mahtavaa tutustua uusiin ihmisiin ja viettää viikonloppu saman henkisten loistotyyppien kanssa, mutta oli myös aika siistiä päästä lopulta kotiin ja omaan sänkyyn nukkumaan. Hienon viikonlopun fiiliksissä tuli ilmoittauduttua oman melontaseuran juhannusretkelle eli suuntana silloin Porkkalan seutu ja lisää sielunmaisemaa.