Juhannusretki: Skorvö, Kirkkonummi

Juhannusaattona lähdettiin hiostavassa t-paitakelissä kohti melontaseuran retkisaarta Skorvania. Kesän melontakilometrejä ei ollut juurikaan kertynyt päiväkirjaan ennen tätä pyristystä, mutta olin luottavaisin mielin kunnon suhteen, koska sääennuste ei lupaillut kovin kuoppaista menoa.

Sain varattua retkelle lempikajakkini ja yhteistyö sujui mainiosti, eikä kulkusuunnasta tarvinut kinastella. Vaikka varusteita ja eväitä oli pakattuna kajakin täydeltä, niin lasti ei tuntunut raskaalta vaan kajakki lipui kevyesti pienestä vastatuulesta huolimatta.

Muutaman tunnin melonnan jälkeen pysähdyttiin laittamaan sadevermeet niskaan, koska sadepilviä alkoi kerääntyä reitillemme. Hetken kuluttua taivaalta tarjoiltiin perinteistä juhannussäätä ja seuraavat pari tuntia meni vesisateessa.

Pidimme ruokatauon Stora Herrön saarella, joka sijaitsee Espoon Suvisaariston liepeillä. Saareen pääsee kulkemaan yhteisaluksella ja siellä on keittokatoksia sekä puuceet. Onneksemme saaressa oli reippaita telttailijoita, jotka olivat laittaneet tulet keittokatokseen ja pääsimme nuotion lämpöön tauon ajaksi. Eväsleipiä ja termarikahvia nauttiessa sateesta märät kamat ehtivät hyvin kuivua ja sadekin taukosi sopivasti. Keittokatoksesta ei liiemmin nähnyt merelle ja tauon jälkeen meitä odottikin yllätys rannassa.

Sumu peitti saaret alleen ja maisema oli maagisen kaunis. Mikä elämys! Tässä vaiheessa olin tyytyväinen siihen, että olin kokeneiden melojien seurassa, joilla oli näkemystä sumussa navigoinnista. Ehkäpä pitäisi suunnata itsekin melontakaupoille ja vihdoin hankkia kajakin kannelle kiinnitettävä kompassi.

Loppumatkasta sumu hieman helpotti ja 27 melotun kilometrin jälkeen kajakit kannettiin rantaan riviin muiden kaltaistensa joukkoon. Yli 50 seuran jäsentä oli melonut itsensä juhannuksen viettoon Skorvaniin. Kallioisen saaren harvat telttapaikat oli äkkiä varattu ja saunan lauteilla oli ajoittain ruuhkaa.

Illalla porukka kokoontui perinteisesti kokkopaikalle. Sateesta märät puut voittivat useamman erän taistellessaan vastaan kokon sytytysyrityksiä, mutta luovuttivat lopulta ja tarjosivat hyvät mahdollisuudet makkaran paistoon. Pitkän melontapäivän, saunomisen ja iltapalan jälkeen uni tuli nopeasti uudessa lämpimässä untuvapussissa.

Lauantaiaamu otettiin rennosti ja lähdettiin kiireettä kahdestaan kaverin kanssa käymään Porkkalan satamassa. Melonta oli kevyttä liplattua tyhjällä kajakilla, kun retkeilyvarusteet jätettiin matkasta. Matkan jouhevaa etenemistä hieman rajoitti kartan tihrustaminen, kun mukana ei ollut reittiä tuntevia konkareita. Navigointi sujui kuitenkin hyvin helpossa kelissä ja oli tarpeellista treeniä. Jossain vaiheessa sää muuttui taas sumuiseksi, mutta näkyvyys pysyi navigoinnin kannalta riittävänä.

Muutaman tunnin melonta kannatti, kun palkintona oli kunnon tauko Porkkala Marinissa kaikilla herkuilla. Ravintola Brygganin pizza Pohjatärppi savulohella, simpukoilla ja smetanalla katosi lautaselta nopeasti. En kuitenkaan jäänyt nälkäiseksi kuten melontakaverini, joka päätyi syömään kaksi pizzaa. Hiilaritankkaus viimeisteltiin vielä jäätelöllä ja kahvilla.

Paluumatka Skorvaniin meni leppoisasti samaa reittiä. Karttaa ei olisi liiemmin tarvinnut tutkia, mutta pysähdeltiin silti ja harjoiteltiin etäisyyksien hahmottamista. Päivältä kertyi 24 km melontaa.

Skorvanissa retkielämä toisti tuttua kaavaa. Saunomista, uimista, nuotiolla istumista ja lopulta makoisat unet teltassa.

Sunnuntai valkeni aurinkoisena ja kallioilla keiteltiin retken viimeiset aamupuurot sekä yritettiin tuhota kaikki muutkin mukaan raahatut eväät. Suoriuduin tehtävästä kiitettävästi, mutta ystäväni sai pakata takaisin kajakkiin kotiin vietäväksi muun muassa kokonaisen vesimelonin. Kyllä, kajakkiin saan mahtumaan yllättävän paljon tavaraa.

Kotimatkalle päätimme lähteä kahdestaan kaverini kanssa, jolloin okisi joustavampaa edetä ja pitää taukoja kuin suuremmassa ryhmässä. Tällä kertaa turnausväsymys ei painanut, vaan melonta oli fyysisesti ja henkisesti helpompaa kuin millään aikaisemmalla Skorvanin paluumatkalla. Myötätuuli ei avittanut etenemistä, mutta maltillinen itätuuli ei myöskään liiemmin hankaloittanut melontaa. Pidimme lyhyen tauon Torra Lövössä ja kiirehdimme hieman loppumatkasta sateiden ja ukkosen alta pois. Kastumatta emme selvinneet, mutta pieni kesäkuuro ei haitannut.

Tavaroiden purkamisen jälkeen käytiin vielä vajasaaren saunassa ja onnistunut retkiviikonloppu viimeisteltiin Regatassa juustokakulla. Hienon melontaretken ainut miinuspuoli on se, että nyt on hirveä huoli siitä, että milloin pääsee seuraavan kerran vesille.