Toukokuun lopussa tuntui, että kevään tulo oli päässyt livahtamaan ohitseni. Kiireet töissä olivat vieneet mehut, enkä uskonut viikon loman olevan riittävä pään nollaamiseen. Kuinka väärässä olinkaan! Metsäterapia toimi täydellisesti ja pääsin irti kuormittavista ajatuksista. Fyysinen ponnistelu rinkka selässä ja maasto, joka pakottaa keskittymään ainoastaan seuraavaan askeleeseen toimi reseptinä sielunhoidossa. Vielä kun matkasi 400 km pohjoiseen, niin sai menetetyn kevään kiinni.
Reissun ajankohta (vko 20-21) ja suunta tuli valittua kaverini kanssa muutamien sattumien summana, joihin näin jälkeenpäin voi olla tyytyväinen. Kohteeksi valikoitui Salamajärven kansallispuisto, josta ei kummallakaan ollut mitään ennakkokäsitystä.
Matka alkoi heti haasteilla, kun auto ei lähtenyt parkkipaikalta käyntiin. Vika oli onneksi vain tyhjentyneessä akussa ja pääsimme jonkun tunnin viiveellä liikkeelle Helsingistä. Kiirettäkään ei ollut, koska olimme menossa ensimmäiseksi yöksi Jyväskylään yhteisen ystävän luo kylään.
Jyväskylästä jatkoimme aamulla matkaa Salamajärvelle. Auto jätettiin Koirasalmen luontotuvalle parkkiin ja reitiksi valikoitui Hirvaankierros, joka on 58 km pitkä ympyräreitti. Kierrokselle mahtui kaikenlaista historiallista nähtävää, koska alueella oli ollut tervanpolttoa, tukinuittoa ja nevoilta oli niitetty saraa karjalle. Reitillä olisi voinut yöpyä autiotuvissa ja saunaankin olisi päässyt.
1. päivä
Koirasalmi-Sysilampi
 |
| Kuva K. Lappi |
Ensimmäisenä päivänä käpöteltiin 10 km Sysilammelle, jossa oli autio- ja varaustuvat sekä varaussauna. Lähimmältä parkkipaikalta kohteeseen olisi ollut vain joitain satoja metrejä. Paikalla yöpyi lisäksemme myös lapsiperhe autiotuvassa, joten majoituimme suosiolla omaan telttaan.
2. päivä
Sysilampi-Ahvenlampi
 |
| Pitkälahti |
 |
| Piiitkä pätkä veden vallassa olevaa polkua |
 |
| Kuva K. Lappi |
 |
| Uutta polun pohjaa. Pehmeässä hiekassa raahustaminen otti voimille. |
 |
| Kuva K. Lappi |
 |
| Kuva K. Lappi |
 |
| Kuva K. Lappi |
Toinen patikkapäivä oli vaihteleva reitiltään. Oli vähän heikompaa pitkospuuta, tulvivaa polkua ja hiekassa tarpomista. Päivämatka 13 km oli minulle ihan tarpeeksi, kun olin vähän tuskissani rinkan hiertäessä alaselkää. Tehtiin peliliike ja jäätiin yöksi Ahvenlammen laavulle, koska laskettiin, että edellemme kulkeva aamuvirkku perhe on todennäköisesti mennyt Valvattiin seuraavalle autiotuvalle.
Saatiin koko laavu omaan käyttöön ja jätettiin teltta rinkkaan. Käytiin pulahtamassa suolammessa, joka suorastaan kuhisi kurnuttavia rupikonnia. Loppuilta meni googlaillessa kaikkia kävellessä mieltä askarruttaneita asioita. Opiskeltiin Wikipediasta sammakkolajeja, selvitettiin hyönteisten verenkiertoa ja tarkennettiin lintuhavaintoja. Sellainen perusbilsan kertaaminen ei olisi pahitteeksi!
3. päivä
Ahvenlampi-Sääksjärvi
 |
| Kuva K. Lappi |
Kolmantena päivänä rinkka alkoi jo asettua selkään. Reitille osui Valvatin pihapiirin ja Vähä-Valvatin nuotiopaikan lisäksi Iso-Valvatin lintutorni, jossa pistäydyimme. Tornissa ei ollut bongareita, joten saimme pärjäillä omilla tiedoillamme. Toisin oli ensimmäisenä päivänä, kun osuimme reitillä olevalle tornille samaan aikaan useamman lintuharrastajan kanssa. Oli hienoa kuulla heiltä päivän havainnoista ja saimme lainata kiikareita.
Päivän matkaksi kertyi 15 km ja epäonneksemme edellä kulkenut perhe oli valloittanut saman laavupaikan, johon tähtäsimme. Enempää emme kuitenkaan jaksaneet kävellä, joten ei auttanut muu kuin laittaa teltta pystyyn ja tyytyä tilanteeseen. Telttailu kuitenkin osoittautui onneksemme, koska alueella viihtyivät lisäksemme myös hyttyset. Illan mittaan laavusta alkoi kuulua tuskastunutta mutinaa hyttysistä ja keskustelua siitä, että kuka oli unohtanut ottaa hyttysverkon mukaan.
4. päivä
Sääksjärvi-Pyydyskoski
Matkaa Pyydyskoskelle tuli 16 km ja päivä oli aika rankka. Jalkapohjat olivat vähän muussina ja mietin, että vaelluskenkien vaihto taitaa olla paikallaan lähitulevaisuudessa. Loppu kuitenkin häämötti, joten fiilis oli hyvä, kun tiesi, että selvisi retkestä ilman suurempia kremppoja.
Pyydyskosken taukopaikalla oli muutakin väkeä, mutta taukopaikka oli suht laaja, joten saimme olla omassa rauhassa.
5. päivä
Pyydyskoski-Koirasalmi
Kaikkiaan retki oli erittäin opettavainen. Näköjään helpossakin maastossa 15 km päivässä on tälle retkueelle aivan riittävästi. Verkkainen tahtimme vähän kaikessa toiminnassa syö hyvin tunteja päivästä ja eipä se vaelluskuntokaan itselläni kestäisi pidempiä päivämatkoja.
Toukokuu oli ajankohtana aivan mainio ja oli hienoa tehdä aikahyppy takaisin kevään alkuun matkaamalla vähän pohjoisemmaksi. Kotimatkalla etelään ajellessa ei mennyt tuntiakaan, niin puissa alkoi näkyä jo silmut ja maisema muuttui vihreämmäksi. Ehdottomasti ens keväänä uudestaan!
