Uuden opettelua

Lapsena harjoittelimme sinnikkäästi kärrynpyörän heittämistä läpi kesäloman. Uuden taidon opettelu oli luonnollista, koska silloin ei vielä tarvinnut osata kaikkea. Aikaa uuden taidon opetteluun oli rajattomasti ja harjoittelu tapahtui spontaanisti. Aina nurmikkoalueen sivuuttaessa oli heitettävä pari kärrynpyörää ja tällaista harjoittelua tapahtui useamman kerran päivän aikana.

Uuden opettelu aikuisiällä vaatii enemmän nöyryyttä ja sitä, että uskaltaa yrittää jotain, missä tietää mahdollisesti mokaavansa useita kertoja ennen onnistumisia. Heittäytyminen ei ole koskaan ollut vahvin puoleni ja kasasin hyvän annoksen paineita eskimokäännöksen opetteluun. Ensimmäisillä kokeilukerroilla olin tyytyväinen, kun pystyin ilman paniikkia pitämään itseni veden alla kajakissa. Suuntavaiston hukkuminen ylösalaisin ollessa ja liikkeen hahmottaminen veden alla toi haastetta. Ensimmäisten yritysten kuvista näkee hyvin, että nousussa pää tulee liian aikaisin ylös muuhun kroppaan verrattuna.

Polskinnan Töölössä 2013 ikuisti Pasi Järves

Talvella eskimotreenit jatkuivat uimahallin lämpimässä ja kirkkaassa vedessä. Eskimo alkoi nousta ensimmäisellä hallivuorolla ja olin tyytyväinen. Muutaman viikon päästä palasin halliin, taito oli unohtunut ja pettymys valtava. Motivaatio katosi ja hallitreeneihin ei tehnyt enää mieli mennä.

Harmitti, kun kroppa ja pää eivät toimineet synkronoidusti. Vuoden tauon jälkeen uskaltauduin uudelleen uimahallin lämpöön opettelemaan käännöstä. Ärsytti jo valmiiksi ja pessimistinä olin valmistautunut siihen, ettei tälläkään kertaa hommasta tulisi mitään. Yllätyksekseni sain eskimon kuitenkin nousemaan ensimmäisellä yrityksellä. Konkreettisia toistoja uuden taidon opetteluun ei lopulta mennyt kovin montaa, mutta ajatustyötä ja mielikuvaharjoittelua taustalla olikin sitten tekoja enemmän. Jälkeenpäin ihmetyttää, että miten niin pienellä voimalla voi saada paatin kääntymään. Toistoja kuitenkin vielä tarvitaan, jotta homma toimisi myös yllättävissä tilanteissa ja erilaisilla kajakeilla. Täytyy myös mainita, että minulla on ollut mielettömän hyvät yllyttäjät, rohkaisijat ja opettajat, joita voi myös syyttää onnistuneista eskimoista.

Videosta kiitokset Kimmo Kolehmaiselle

Edellisen viikonlopun vietin koskikurssilla ja eskimotaidot pääsivät siellä todelliseen käytännön testiin. Onnistuivatko eskimot vai menikö homma uimiseksi? Siitä varmaankin lisää seuraavalla kerralla.

Jihuu, paketti tuli!

Tuntuu aina vähän joululta, kun postista tulee ilmoitus saapuneesta paketista. Jännittää, että vastaavatko tilatut tuotteet odotuksia. Tällä kertaa ei tarvinnut pettyä ja sain jopa aivan itse hoidettua kaikki asennuspuuhat ilman, että tarvitsi turvautua ylimääräisiin nippusideviritelmiin.

Nyt on tavarateline paikallaan ja takana reilu 300 km pyöräilyä laukkujen kanssa. Yllätyin positiivisesti siitä, että matka taittuu ilman laukkujen räminöitä ja ylimääräistä heilumista. Ortlieb Back-Roller Classic –laukut olivat helpot säätää kiinnityksiltään tavaratelineeseen sopiviksi ja näppärät heilauttaa paikoilleen. Tuntuu myös siltä, että kannatti valita laukkumalli, jossa on kantohihnat. Fillaroinnin jälkeen laukut saa nakattua olkapäille ja kädet jäävät vapaaksi muun tavaran kuljettamiseen. Laukut vaikuttavat myös tilavilta ja oli helpotus huomata, että Jäämeren matkalle suunnittelemani vaatteet mahtuivat ihan heittämällä yhteen 20 litraiseen sivulaukkuun.

Renkaiden osalta toimitus nettikaupasta jäi vielä uupumaan. Valitsemieni ulkokumien toimitusajan arvio pompsahti yllättäen 8 viikkoon. Pikainen yhteydenotto kauppaan ja sain vaihdettua kumit toisiin samanlaisiin, mutta vähän leveämpiin ja joiden toimitusaika on toivottavasti ennen Jäämerelle lähtöä. Vähän pitää olla jännitystä elämässä!

Takapakkia

Pyöräilymääriä piti lisätä, mutta sitten iski kevätflunssa. Ajatukset alkavat olla päivittäin Jäämeren reissussa ja onneksi matkaa voi edistää myös sairastuvalta käsin. Jos kerran kunto pakottaa lojumaan sisällä, niin ollaan sitten sohvan nurkassa ja nenä kiinni läppärin ruudussa.

Sain vihdoin tilattua suurimman osan vielä puuttuvista reissukamoista. Pää meni pyörälle kaikista rengasvaihtoehdoista ja vähän mietityttää, että tuliko hommattua liian kapeat renkaat. Renkaiden leveydellä ei sinällään kai ole väliä, koska on tarkoitus pysytellä asfaltoiduilla teillä, mutta muutama milli lisää leveyttä renkaissa mahdollistaa taas suuremman kuorman lastaamisen fillariin. Päädyin lopulta hankkimaan 32 mm Schwalben Marathon Supreme –touring renkaat, koska olen ollut erittäin tyytyväinen saman valmistajan talvirenkaisiin.

Vanhat Continental GP 4000 S -renkaat pääsevät kohta huilaamaan.

Toinen pähkäilyä vaatinut hankinta oli tavarateline, jota tarvitaan takalaukkuja kannattelemaan. Tietenkin sekin piti saada mahdollisimman pienellä budjetilla, mutta kantokyvystä tinkimättä. Valikoimaa löytyi paljon tarakoista, joiden suurin lasti sai olla 20 kg, mutta edullisempia 40 kg kuormalle sopivia vaihtoehtojen valikoima oli suppea. Toivotaan, että valintani osui oikeaan ja saan kestävän sekä sopivan telineen. Tavaratelineen sopivuus cyclocrossiini selvinnee vain sovittamalla, koska pienikokoinen pyöräni voi asettaa vielä haasteita tarakan kiinnityksen suhteen. Pakettia odotellessa!

Paniikki

Kevät tuli yllättävän nopeasti. Jäämerelle lähtöön on enää reilu kuukausi. Fillaroituja kilometrejä on takana säälittävän vähän, vaikka kelit on ollut kohdallaan. On ollut muka niin kiire, etten ole ehtinyt tehdä kuin muutamia pidempiä lenkkejä. Nyt on raivattava kalenteriin tilaa ja lisättävä kampien pyöritystä tai kohta on liian myöhäistä.

Kevään ensimmäisen yli 100 km lenkin kohteena oli Porvoo. 

Parin vuoden takaiset muistiinpanot SF Tourille valmistautumisesta onneksi hieman lohduttavat. Olen silloin lähtenyt miltei nollasta pyörälenkkien suhteen ja polkenut exceliin raapustamieni merkintöjen mukaan noin 8 tuntia viikossa parin kuukauden ajan. Sillä treenaamisella selvisin kuuden päivän pyöräreissusta ja 100-120 km päivämatkoista kunnialla.

Tuleva Jäämeren retki kuitenkin poikkeaa aikaisemmasta fillarilenkkeilystä, koska nyt pyörään tulee painoa tavaroista ja myös ilmanvastus kasvaa sivulaukkujen myötä. Kahdella pyöräilijällä ei myöskään saa niin hyvin rullaavaa ryhmäajoa, joten peesissä lepäämisen varaan ei voi liiaksi laskea. Lisäksi alle täytyy laittaa leveämmät ja toivon mukaan kestävämmät kumit, joten vierintävastusta tulee auttamattomasti lisää.

Vapaus ja rentous tulevat kuitenkin olemaan uutta tulevalla reissulla. Telttamajoitus tuo lisää joustavuutta, kun ei tarvitse kiirehtiä majoituspaikkoihin. Jos ei huvita joku päivä ajaa, niin ei ole pakko. Aikatauluja ei siis liiemmin ole ja reittisuunnitelmat saavat puolestani elää. Voi siis kuunnella kroppaa, eikä ole pakotettu ajamaan ryhmäpaineessa itselleen sopimatonta vauhtia. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta tiedän kokemuksesta, että tauottaminen ja omien voimavarojen kuunteleminen tulee olemaan haastavaa.

Näillä pohdinnoilla paniikkini hieman lieveni. Lisää kilsoja ja hyvässä suhteessa ruokaa sekä lepoa, niin eiköhän tämä tästä lähde rullaamaan!