Paniikki

Kevät tuli yllättävän nopeasti. Jäämerelle lähtöön on enää reilu kuukausi. Fillaroituja kilometrejä on takana säälittävän vähän, vaikka kelit on ollut kohdallaan. On ollut muka niin kiire, etten ole ehtinyt tehdä kuin muutamia pidempiä lenkkejä. Nyt on raivattava kalenteriin tilaa ja lisättävä kampien pyöritystä tai kohta on liian myöhäistä.

Kevään ensimmäisen yli 100 km lenkin kohteena oli Porvoo. 

Parin vuoden takaiset muistiinpanot SF Tourille valmistautumisesta onneksi hieman lohduttavat. Olen silloin lähtenyt miltei nollasta pyörälenkkien suhteen ja polkenut exceliin raapustamieni merkintöjen mukaan noin 8 tuntia viikossa parin kuukauden ajan. Sillä treenaamisella selvisin kuuden päivän pyöräreissusta ja 100-120 km päivämatkoista kunnialla.

Tuleva Jäämeren retki kuitenkin poikkeaa aikaisemmasta fillarilenkkeilystä, koska nyt pyörään tulee painoa tavaroista ja myös ilmanvastus kasvaa sivulaukkujen myötä. Kahdella pyöräilijällä ei myöskään saa niin hyvin rullaavaa ryhmäajoa, joten peesissä lepäämisen varaan ei voi liiaksi laskea. Lisäksi alle täytyy laittaa leveämmät ja toivon mukaan kestävämmät kumit, joten vierintävastusta tulee auttamattomasti lisää.

Vapaus ja rentous tulevat kuitenkin olemaan uutta tulevalla reissulla. Telttamajoitus tuo lisää joustavuutta, kun ei tarvitse kiirehtiä majoituspaikkoihin. Jos ei huvita joku päivä ajaa, niin ei ole pakko. Aikatauluja ei siis liiemmin ole ja reittisuunnitelmat saavat puolestani elää. Voi siis kuunnella kroppaa, eikä ole pakotettu ajamaan ryhmäpaineessa itselleen sopimatonta vauhtia. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta tiedän kokemuksesta, että tauottaminen ja omien voimavarojen kuunteleminen tulee olemaan haastavaa.

Näillä pohdinnoilla paniikkini hieman lieveni. Lisää kilsoja ja hyvässä suhteessa ruokaa sekä lepoa, niin eiköhän tämä tästä lähde rullaamaan!