18. Ajatusten miljardilaatikolla

Teksti ja kuvat: Venni

Aamulla luikahdimme Vårdön puolelta retken viimeisen suuren selän ylitse Bärön puolelle ennen voimistuvaksi ennustetun tuulen alkua. Pääsimme jälleen ylittämään liki tyynellä tämänkin huonolla säällä mahdottoman paikan. Puolentoista tunnin ylityslegiin osui vielä yksi koko matkan upeimmista luontokokemuksista, kun läheisen louhikkosaaren kätköistä ilmaan nousi ympärillemme uskomattoman suuri määrä ruokkeja tarkastamaan meitä ja aikeitamme.

Bärön rantakallioon oli pystytetty opaskyltti "Glada lax 800m" ja suuntanuoli. Seurasimme ohjeistusta ja löysimme ilmeisesti vanhalle merivartioasemalle pystytetyn vierasvenesataman. Lounasaika lähestyi ja pukeuduimme parhaimpiimme, siirtyen virtapankit ja tyhjät vesipussit tanassa kohti ravintolaa. Paikan henkilökuntaan kuuluva otti meidät ystävällisesti vastaan ja ilmoitti että keittiö aukeaa 15-30 minuutin kuluttua, heti kun hän saa haettua kokin paikalle moottoriveneellä viereiseltä Enklingen saarelta. Söimme tuoretta kalaa ja jälkiruoaksi pöytään kannettiin julmetun suuri pressokannullinen vahvaa kahvia ja mutakakkua. 

Syötyämme kävimme vielä kiipeämässä avoinna olevassa vartiotornissa, jonne pääsi sangen epämiellyttävän ilmavia metalliverkkoportaita pitkin. Täysin palveltuina poistuimme tunnin ajomatkan päähän leiriytymään ajoissa ennen ennustettua saderintamaa. Vaikka matkaa taittui 27 kilometriä, tuntui se normaalia merkittävästi kevyemmältä. 

Kahdeksantoista päivää merellä kellumista takana! Iho on suolan ja liikkeen siloittamaa, säteilyn ruskistamaa ja ihokarvat ovat palaneet läpikuultaviksi. Alushousut ovat kolmatta viikkoa märät yön tunteja lukuun ottamatta, eikä merivesi riitä enää poistamaan kaikkea huokosiin kertynyttä tauhkaa. Mukanamme kulkee lukuisa joukko ruokamme, tai meidän, hajun houkuttelemia eliöitä. Hämähäkit kutovat toistuvasti verkkojaan varusteisiin silmän välttäessä ja kutittelevat päänahkaa lippisten alta. Mauriaiset, keltiäiset ja kekomuurahaiset rynnäköivät pienimmästäkin hyttysverkon vetoketjun raosta tai housun lahkeesta ristiretkilleen ja vilistävät polvitaipeissa keskellä aavaa. Siira yrittää sisustaa kotia melontaliivin taskuun. Kuollutta ja elävää levää, vesikasvien riekaleita ja merirokon sirpaleita tarrautuu kiinni ihoon, kuivuttuaan rapisee kengissä, paidanhihoissa ja pakkausluukkujen kauluksissa. Teltan lattialla ajelehtii eriväristä jäkälää, untuvahöytyjä, Hangon hiekkaa ja neulasia ehkä jostain Emäsalon takaa.

Tänne lähtiessä ajattelin, että retken edetessä fyysinen suoritus helpottuu ja pystyy keskittymään päänsisäiseen osaan. Se on osoittautunut todeksi. Mitä nyt keski-ikäistyviin kehoihimme kotia tekevä krooninen kolotus toisinaan muistuttelee, että täällä ollaan ja jäädään olemaan.

Kollektiivinen tajunnanvirtamme on sakeaa ja sattumanvaraista. Kolme kallonsisäistä kvanttitietokonetta satunnaisgeneroi alikäytöllä olevaan työmuistiin ylipäätään jotain ärsykettä, ettemme vaipuisi täysin katatoniseen tilaan ja kehomme käynnistäisi täysimittaista ohjelmoitua solukuolemaa. Kun kaikki ärsykeperustaiset ajatusketjut on kaluttu loppuun, aloittaa alitajunta pölyisten muistin alikansioiden läpikäynnin. Juuri niiden, jotka on tarkoitus käydä läpi "sitten kun on aikaa", kuin opiskeluaikaiset luentomuistiinpanot, jotka seilaavat muutto toisensa jälkeen mukana. 

"Nuoruus/Ilosaarirock/julkaisukelpoiset", "Televisio-ohjelmat/kotimainen komedia/vintiöt/hundkarusellen". Paljonko on viisi potenssiin nolla? Miten jatkuu Kirkan Hetki lyö kertosäkeen jälkeen? Muumioiden kuvaamisen eettiset ulottuvuudet? Tunti toisensa jälkeen, silkkaa kovalevyn eheytystä. Uskonto, politiikka ja muut kevyet aiheet ehtyivät jo hyvissä ajoin ennen Helsinkiä.

Aivojen muistikapasiteetti on tunnetusti loputon, mutta silti on haastavaa yrittää palauttaa mieleen missä olimme eilen tai tänään aamulla, vai olimmeko kuitenkin jossain muualla. Ärsykeherkistetyt sosiaaliset aivomme ovat täällä jonkinasteisessa vikasietotilassa ja se tavallinen lineaarinen arkimuisti on reikäinen kuin Mikon aukkopeitto.

Aika tunnetusti kaareutuu havainnoitsijastaan riippuen. Rutiininomaiset päivät toistuvat, eikä arkisiin asioihin kiinnitä huomiota: aika ei siis meille enää kulu normaalisti. Meloessa autopilotti hoitaa teknisen puolen, samalla kun mentaalipainovoima pingottaa aikaa niin, että melontapäivän sisään mahtuu silmien eteen projisoituna läpieletty ihmiselämä. (Tai mahdollisesti huomioita erikokoisten vesikuplien muodostumisen perusedellytyksistä ja kuollut kolmipiikki.) Koskaan ei voi tietää mitä tämä kahden rasvakilon hedelmäpeli helistää työstettäväksi.

Meri velloo ympärillä, on ollut enimmäkseen hiljaa. Toisinaan se nostaa yllättävät mainingit, jolloin tasapainoelin ei pysy tehtäviensä tasalla ja maailman meille vakiintuneet ulottuvuudet hämärtyvät hetkellisesti. Huimaa eikä kiintopisteestä saa kiinni. Sumun noustessa tilan tuntu katoaa ja muuttuu ohueksi, liki kaksiulotteiseksi, ja aika selvästi nopeutuu, kun sitä havainnoivat proteiinilaskostumakimpaleet soutavat ympyrää vesihöyrypilvessä vesipallon pinnalla, joka taas kiitää neljässä ulottuvuudessa kohti toisia mahdollisesti vastaavanlaisia kosteita kivenmurikoita. Liikumme syvillä vesillä.

Mitättömät asiat lukittautuvat hermokudoksen sisään muistoiksi, jotka pysyvät tai sitten eivät. Varastoon siirrettyjä kostuneita ja koppuraisia merikortteja kuivapussin suulta katsoessa kylmää. Noin paljon on jo takana, kaikki rakkaan saariston hästöt, sandskärit, harut ja pienet klobbarnat! Vain nämä muutamat ehkä enää edessä. Kuin kokisi ensimmäisen 50-vuotispäivänsä koittavan.

Merikortteja on vielä jäljellä, ja vaikka niiden määrä auttamatta väheneekin, tieto siitä että jokaiseen meripeninmilliin mahtuu salaperäinen ruokki, kolmipiikin napannut onnesta soikeana kiljuva tiira tai jokin liehakoiva kangasajuruohon kukka, on tehnyt kaikesta vaivannäöstä oikeutetun.

17. Bomarsundin linnoitus

Harmaa ja tuulinen aamu oli jotakin toista,  mihin ollaan tällä reissulla totuttu. Säät ovat suorastaan hemmotelleet meitä ja ollaan päästy nauttimaan matkanteosta myötätuuleen siivittämänä. 

Nyt oli kuitenkin luvassa sadepäivä, mutta onneksi illaksi lupailtiin selkenevää. Tieto sateen hetkellisyydestä piti yllä hyvää fiilistä. Sade ei meloessa haittaa, mutta leiriytyminen on mukavampaa kuivalla kelillä. 

Saaristonauhan toisena Ahvenanmaan rastina oli Bomarsundin linnoitus tai paremminkin se, mitä siitä oli enää jäljellä. 

Linnoituksen vartija tai oikeastaan omaa pesäänsä puolustanut tiira hyökkäsi kimppuuni ja sain pari kolme nokan iskua päähäni. Tästä edes otan tiirojen varoitukset tosissani. 

Matka jatkui ja alkoi sataa ihan huolella. Pian tehtiinkin päätös siirtyä pois vesiltä, kun ukkonen alkoi lähestyä. 

Onneksi ukkosrintama pyyhki nopeasti ohitsemme ja pääsimme jatkamaan matkaa Vårdön kaupalle. Rantauduimme rakenteilla olevaan vierasvenesatamaan ja kävelimme kaupalle parin kilometrin matkan. Nyt on kajakissa taas tuoretta leipää, maapähkinävoita, kasviksia, sipsejä, keksejä ja suklaata. 

Kauppareissun jälkeen melottiin vielä muutama tunti ja saatiin vielä pieni vesisade niskaan. Päivän saldoksi saatiin 30 melontakilometriä. 

Iltaruoaksi herkuteltiin kylmäsavulohella, sillillä ja uusilla perunoilla. Illasta tuli vielä tyyni ja aurinko porotti niin, että saatiin kaikki päivällä kastuneet varusteet kuiviksi. Lopulta täytyi vielä käydä pulahtamassa iltauinnilla juuri ennen unille siirtymistä, että sai helpotusta tukalan kuumaan oloon. 

16. Kastelholman linna

Aamu oli tyyni ja ranta sinilevässä. Saaren toiselta puolelta pääsi kuitenkin uimaan ilman levärannussa kahlaamista. 

Päivästä tuli kuuma ja vieläpä pitkä melontapäivä, koska halusimme käydä toisessa Saaristonauhan Ahvenanmaan kohteessa eli Kastelholman linnassa ja sen jälkeen piti vielä löytää leirisaari. 

Linna meni valitettavasti kiinni juuri nenämme edestä, mutta pääsimme kävelemään linnan pihalle ja viereiseen ulkoilmamuseoon. 

Oltiin ajateltu ulkoistaa illallisen valmistus ammattilaisille, mutta ravintolatkin olivat kiinni ja vierasvenesatamassa ei ollut murkinaa tarjolla. Jäätelöiden ja vesien täydennyksen jälkeen matka jatkui leirisaarelle. Päivälle tuli mittaa 42 km ja kävimme retkemme läntisimmässä pisteessä. Tämän jälkeen kaikki melan vedot vievät kotiinpäin. 

Läntisin piste

15. Sottunga

Aamulla auringon noustessa tuli teltassa hyvin nopeasti hiki. Onneksi vedet ovat olleet jo pari päivää kirkkaita ja aamu-uinnille oli ihanaa pulahtaa. 

Päivästä tuli kuuma ja lähes tyyni. Alkumatkasta oli aivan upeita sorasta muodostuneita saaria muun muassa Örland ja Långskars revet, joiden rannoilla kasvoi merikaalia. Rantojen pienet kahlaajalinnut olivat arkoja ja jäivät harmillisesti tunnistamatta. 

Iloksemme näimme jo eilen ensimmäisen ruokin ja tänään saimme ihastella erikoisen linnun esiintymistä lähietäisyydeltä. 

Osa seurueesta oli erittäin innoissaan myös vähän isompien ilmestysten bongailusta. Reittimme ristesi laivaväylän kanssa ja trafiikkia riitti. 

Iltapäivästä rantauduimme Sottungan satamaan ja kävimme täydentämässä vettä, virtapankkeja ja vatsalaukkuja. Kesän ensimmäiset uudet perunat tuli syötyä, mutta täytynee kotiin palattua kiriä uusien pottujen sesonkia vähän kiinni. Valmis annos pöytään tarjoiltuna oli taas aikamoista luksusta. 

Kuumuus vei mehut, mutta takaisin kajakkiin istuutuessa oli taasen jo hyvä fiilis jatkaa matkaa leirisaaren etsintään. Päivälle tuli matkaa 33 km. 

Retkueemme leiri on hiljentynyt ja teltan edustalla istuessa voi seurailla tyllien ja meriharakoiden touhuiluja samalla, kun kirjoittaa päivitystä. 

14. Päivä

Teksti ja kuvat: Mikko

14 päivää merellä. Tämä tarkoittaa 14 kertaa teltan pystyttämistä ja purkamista. Päivän rutiinit alkavat heräämisellä 07, jonka jälkeen leiri puretaan ja jatketaan kesäkeittiön ääreen. Jokainen valmistaa omat ruokansa omalla tavallaan. Itse syön joka aamu puuroa, koska se on niin hyvää, että taju meinaa lähteä. Samalla keitän lounasta varten vettä termariin. Ruokailujen jälkeen kajakin pakkaamiset ja heräämisestä liikkellelähtöön menee noin 1,5 tuntia. 

Melominen tehdään noin 1,5 tunnin pätkissä, jonka jälkeen pidämme lyhyen tauon. Taon jälkeen toinen samanmoinen legi perään. Lounas nautitaan kalliolla noin 3-4 tunnin melomisen jälkeen. Lounaalla otetaan hiukan rennommin, jotkut ovat ottaneet jopa pienet torkut ruuan jälkeen. 

Iltapäivä etenee aikalailla samalla rytmityksellä kuin aamupäivä, mutta päivän päätteeksi saatetaan ottaa vielä yksi ylimääräinen legi, riippuen vallitsevista olosuhteista. Kokonais liikkeelläoloaika on jotain kuuden ja kahdeksan tunnin välillä. Tämä on oikein mukava tähti edetä eikä joudu edes taistelemaan väsymyksen kanssa. Illalla leirin pystyttämiseen ja varusteiden huoltamiseen menee vaihtelevasti aikaa, mutta yleensä olemme teltoissa lepäämässä jo yhdeksän jälkeen. 

Reissulla on aikaa myös rentoutua ja keksiä kaikkia älyttömyyksiä. Tällä hetkellä yksi osallistujista yrittää kasvattaa kajakin kannella korianteria. Lisäksi keräämme saarilta roskia aina kun kyytiin mahtuu tavaraa. Pääsääntöisesti olemme keränneet muovipulloja ja köysiä. 

Päivät etenevät nopeasti ja mieluisasti, vaikka joillakin pätkillä saatamme meloa parikin tuntia tuijottaen samaa saarta horisontissa. Tälläinen reissu on kaiken vaivan ja valmistautumisen arvoinen. Suosittelen kaikille tutustumista rannikon ja saariston ihmeelliseen maailmaan.

Terveisin vieraskynä, Mikko

13. Björkö ja Aspö

Tänään oli tiedossa lyhyempi päivä, koska karttoja tutkiessa todettiin, että ei ole mielekästä lähteä ylittämään isompaa selkää päivän viimeisenä etappina. Ei siis ollut kiirettä ja ajateltiin, että voidaan kävellä vähän enemmän Björkössä, joka on yksi Saaristonauhan käyntikohteista. 

Björkön rannassa katse kiinnittyi välittömästi kahvilan mainokseen. Syötiin kuitenkin omat lounaat ennen kuin lähdettiin suunnistamaan kahvilaan, jonne oli hyvät opasteet ja selkeä polku. 

Polun päästä löytyi jotakin erittäin idylliä ja ainutlaatuista. Talon isäntä otti meidät lämpimästi vastaan ja kertoi paikasta. Tiluksien remontointi oli aloitettu vajaa vuosi sitten ja kahvilatoiminta vain muutama päivä ennen vierailuamme. Pihalla käyskenteli pari ponia ja lisäksi saarelta löytyi lampaita, nautoja ja kanoja.  Navettarakennukseen oli kerätty kotimuseoksi tilalta löytyineitä vanhoja arkisia maatalon esineitä ja sisällä talossa sai kurkkia huoneisiin, jotka oli sisustettu talosta ja vintiltä löytyineillä huonekaluilla. 

Kaiken kruunasi iloinen vastaanotto keittiön puolelle ja maukas porkkanakakku, jota nautiskeltiin pihan varjoisella puolella pelargonioiden ympäröiminä. Ehdottomasti käynnin arvoinen paikka. Tsekkaa kesäkahvilan Insta tästä linkistä:  @cafebjorko 

Onnellisina jatkoimme matkaa katsomaan saaren erikoisuutta, joka on saaren syvä ja suuri sisäjärvi. Rannat olivat täynnä uimareita, jotka nauttivat järven puhtaasta vedestä. 

Melonta jatkui seuraavaksi Aspön saarelle, josta löytyi myöskin leppoisaa saaristolaistunnelmaa. Oli tänään savustettua kalaa, haitarimusisointia ja rauhaisa tunnelma. 

Käytiin saunassa ja päästiin pitkästä aikaa peseytymään makealla vedellä. Vähän oli nihkeää vetää melontakamat puhtaalle iholle, mutta jatkoimme vielä matkaa ja leiriydyimme lähisaarelle. 

Iltapalaksi nautittiin Aspön saaristolaisleipää ja savukalaa. Melontaa kertyi päivälle 27 km verran. 

12. Örö ja Borstö

Tällä kertaa ulkoistettiin aamupalan keittelyt ja suunnattiin lyhyen melonnan jälkeen valmiiseen tarjoilupöytään Örön saarelle. 

Örö on yksi Saaristonauhan käyntikohteita, joten samalla saatiin suoritusmerkintä lokikirjaan. Saari oli tuttu entuudestaan, mutta olisihan siellä voinut kierrellä pidemmänkin aikaa. Palvelu oli hyvää ja nautittiin vielä satamassa munkkikahvit sekä täydennettiin vesivarastot. 

Tähän väliin on pakko kommentoida kuvissa toisinaan näkyvistä melojien vakioasusteista - IKEA-kasseista, Tähän väliin on pakko kommentoida kuvissa toisinaan näkyvistä melojien vakioasusteista - IKEA-kasseista, että ne ovat yhdet tärkeimmistä retkimelojan varusteista. Täytyy myöntää, että Hangossa kyllä hieman hävetti, kun me kaikki kolme marssimme kaupungilla siniset kassit olalla kahisten. Oltiin hieman valtavirrasta. 

Matka jatkui läpi Vänön eteläpuolen saarisokkelon. Oli kaunista, kun toisella puolella avautui ulappa ja toisella oli saarien mosaiikki erilaisine kalliomuodostelmineen. Ajoittain saimme kuunnella kaukaisuudesta kantautuvaa hylkeiden laulua. 

Päivän toisena Saaristonauhan kohteena oli Borstön saari, jonka nähtävyytenä oli 1800-luvulla saaren edustan jäiltä löytynyt puuveistos. Laivan keulakuvana toiminut naishahmo on saanut nimekseen  Borstögumman ja se vartio saarta ylhäältä kalliolta. 

 

Saarivierailun jälkeen suuntasimme parin kilometrin päähän Borstöstä ja pystytimme telttakylämme 28 km taivalluksen jälkeen.

11. Hangon läntinen selkä

Aamu valkeni hikisenä. Tyyni keli paljasti sinilevät, jotka olivat kerääntyneet veden pinnalle, mutta saaren toiselta reunalta pääsi vielä uimaan. 

Hangon läntisen selän ylitys peilityynellä päästi meidät helpolla. Saimme ihailla haahkakoiraiden kokoontumisajoja. Lintuja oli muutama sata. Myös joutsenet parveilivat suurin joukoin. 

Tyyni keli oli omiaan hylkeiden bongailuun ja pian hallien laulu jo kuuluikin. Hylkeitä oli arviolta toistakymmentä muutaman sadan metrin päässä meistä olevalla luodolla. Emme menneet lähemmäs häiritsemään, mutta pari yksilöä tuli meitä tarkkailemaan. 

Lounastaukoa pidettiin hyljeluodon lähellä olevassa saaressa ja seurailtiin hylkeiden touhuja. Näin myös reissun ensimmäiset merikihut ja karikukot. 

Luonaan jälkeen pidimme vielä pari taukoa matkalla Saaristomerelle Örön viereen. Örössä käymme huomenna vierailulla, koska se kuuluu Saaristonauhan käyntikohteisiin ja netin mukaan siellä olisi aamupalaa tarjolla. 

Iltapuuhat menivät rauhakseen ja totutulla kaavalla, joka sisältää uinnit, suht puhtaiden ja kuivien vaatteiden vaihdon, teltan pystytyksen ja iltaruokailun. Tällä kertaa söimme yhdessä tortilloita, jotka ovat aika klassikko melontaretken eväslistassa. 

10. Hanko, Gustavsvärn ja Hauensuoli

Jostain syystä nukuin yön huonosti ja aamulla piti arvuutella, että millä jalalla sitä nousisi. Aamu-uinnin jälkeen oli jo ihan hyvä fiilis ja 23 km matka Hankoon taittui kevyesti. 

Hangossa käytiin pizzalla ja Skifferin liuska maittoi aurinkoisella terassilla. Käytiin myös ruokakaupassa, jätskillä ja kahvilla, samalla täydennettiin vesivarastot. 

Aikataulutus eli ja päätettiin hoitaa vielä Saaristonauhan Hangon edustan pari käyntikohdetta ennen leiriytymistä, jotta päästään aamusta jatkamaan matkaa ja ylittämään Hangon selkä hyvässä kelissä. 

Hangossa pysähtymisen jälkeen oli motivaatio kateissa melonnan suhteen. Olisin ollut helposti houkuteltavissa telttamajoituksen vaihtamiseen hotelliyöksi. Ajatus matkan jatkamiseen märissä vaatteissa ei inspiroinut, mutta kajakkiin pääsemisen jälkeen sitä vain keskittyi etenemiseen. 

Iloksemme Gustavsvärnin majakkasaarella oli Majakkaseuran vapaaehtoisia päivystäjiä paikalla ja saimme lämpimän vastaanoton saarelle. Vinkkinä muillekin, että jos saaren lippusalossa liehuu lippu, niin väkeä on paikalla. 

Laituri oli korkea, mutta uimatikkaita pääsi kapuamaan ylös. 

Saimme nauttia vieraanvaraisuudesta ja virkistävä iltakaffe tuli oikein hyvään saumaan. Mukavaa oli jutustella retkueemme ulkopuolisten ihmisten kanssa ja saimme kuulla saaren historiasta sekä Majakkaseuran toiminnasta. Piristyneinä ja iloisin mielin lähdimme etenemään, vaikka kello olikin jo iltakahdeksan. 

Jonkun kilometrin päässä oli vielä Hauensuoli, joka oli pakollisia kohteita Saaristonauhassa. Hauensuoli on kahden saaren välinen kapeikko, jossa on vanhoja kiveen hakattuja tekstejä. Meloimme kapeikon läpi, mutta kajakeista käsin näkyi ainoastaan osa yhdestä kirjoituksesta. Rantautuminen saarelle oli haastavaa, mutta saaren takaa löytyi pieni luonnollinen laituri kolmelle kajakille. 

Hangon jälkeen mittareihin kertyi vielä 10 km, kunnes saarivierailut oli hoidettu ja kajakkien keulat pysähtyivät sopivaan leirisaareen. 

Huomenna nukutaan tunti pidempään ja herätys on klo 8. Nyt vähän melatoniinia iltapalaksi varmistamaan paremmat yöunet ja korvatulpat korviin, jotta tiiroken säksätys hieman vaimenee.