Suomen retkimelojien yhdistys ylläpitää erilaisia "nauhamelontoja" eli reittejä, joiden melomiseen voi ilmoittautua. Nauhojen melonnassa on tietyt säännöt ja suorituksesta saa nimen retkimelojien keräämään listaan.
Saaristonauhan 700 km pituinen reitti vaikutti sopivan haastavalta, mutta olisi mahdollista suorittaa kesäloman puitteissa. Suomen retkimelojien tuoreen sääntöuudistuksen myötä Turusta tuli vaihtoehtoinen aloitus- tai lopetuspaikka reitille ja sehän sopi hyvin. Logistisesti paras vaihtoehto oli aloittaa Kotkasta ja meloa Ahvenanmaan kautta Turkuun.
Reitillä on kahdeksan pakollista vierailukohdetta, joissa täytyy käydä, jos haluaa suoritusmerkinnän melotusta Saaristonauhasta.
1. Fort Slavan linnoitus Kotkan edustalla
2. Svartholmin linnoitus Loviisan edustalla
3. Suomenlinna Helsingin edustalla
4. Raaseporin rauniolinna Snappertunassa
5. Hauensuoli Tullholmenin edustalla Hangossa
6. Bomarsundin linnoituksen rauniot Ahvenanmaalla
7. Kastelholman linna Ahvenanmaalla
8. Turun linna Turussa
Lisäksi on käytävä viidessä vaihtoehtoisessa kohteessa yhdestätoista listatusta paikasta. Vaihtoehtoiset kohteet tulevat valikoitumaan pitkälti sään ja aikataulun mukaan, koska osa kohteista on avoimilla paikoilla ja toiset taas kerryttäisivät enemmän kilometrejä.
1. Haapasaari Kotkan eteläpuolella
2. Klovharun saari eli Tove Janssonin saari Pellingin saaristossa
3. Söderskär Porvoossa (suojelualue, saari on avoinna 1.8. jälkeen)
4. Gustafsvärn Hangon edustalla
5. Bengtskärin majakka Hiittisten eteläpuolella
6. Örön saari Hiittisten lounaispuolella
7. Borstö, Nauvon eteläisessä saaristossa
8. Björkö, Korppoon eteläisessä saaristossa
9. Jurmo, Korppoon eteläisessä saaristossa
10. Väderskär Pohjois-Ahvenanmaalla
11. Seili Nauvon pohjoisessa saaristossa
Kartassa summittainen reittisuunnitelma.
Mukaan Saaristonauhan retkelle sain houkuteltua kaksi ihan huippua tyyppiä, joten on hyvä ja turvallinen fiilis lähteä vesille. Kolmen hengen seurue on mielestäni aika optimi pidemmälle matkalle. On riittävästi juttuseuraa, mielipiteitä ja vaikkapa hinausvoimaa, jos yksi ei jostain syystä pystyisi hetkellisesti melomaan. Suuremmalla porukalla kaikesta toiminnasta tulee hitaampaa ja telttapaikkojen löytäminen voi olla vaikeampaa koko laumalle.
Valmistautumiseen on kuulunut muutama viikonlopun melontaretki, joilta on kertynyt yhteensä 180 km lokikirjaan. Muuten omaa kuntoa on tullut kohennettua polvileikkauksesta lähtien ja viimeiset puoli vuotta hieman tavoitteellisemmin salilla ahkeroimalla. Melontakunnon puolesta voisin arvella olevani paremmassa kuosissa kuin aikaisemmin. Henkisellä puolella keväällä on ollut vähän tiukempaa, mutta uskon lomatunnelmaan siirtymisen helpottavan silläkin saralla.
Vähän myös epäilyttää, että onko neljän viikon melontaretki omalle päälle liikaa. Tuleeko tylsää? Luulen kyllä sietäväni hyvin tylsyyttä ja yksitoikkoisuutta tai ainakin viisi vuotta sitten polkemani kuukauden fillarireissun päivät kuluivat joutuisasti. Vai onko aika taas kullannut muistot? Kohta se selviää ja retken jälkeen voi joko haudata haaveet rannikon melonnasta tai alkaa tosissaan suunnittelemaan uutta seikkailua.
 |
| Kuva: Venni |
Nyt vaan odotan sitä hetkeä, että auto starttaa kohti Kotkaa, kaikki on pakattuna, on aika lopettaa stressaaminen ja voi vain nauttia alkavasta seikkailusta.
Tarkoitus on kirjoittaa blogia päivittäin. Tervetuloa kyytiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti