sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Tähtäimessä Huippuvuoret 2016: valmistautumista

Muutaman päivän kuluttua alkaa odotettu kesäloma ja matkaan lentokoneen kyydissä pohjoisemmaksi kuin koskaan aikaisemmin. Valmistelut Huippuvuorten vaellusmatkaa varten ovat suhteellisen hyvin mallillaan. Uusi passi ehti ajoissa perille, vakuutus on kunnossa ja varusteet on miltei kasassa.

Mukaan lähtee uusi, kevyt ja pieneen tilaan pakkautuva untuvapussi, jonka ansiosta rinkkassa on enemmän tilaa suklaalle ja muille pakollisille varusteille. Makuupussi oli juhannuksena koekäytössä, enkä löytänyt siitä moitittavaa. Kaltaiselleni pyörijälle toimiva lisä on pussin selkäpuolella olevat lenkit, joiden avulla makuualusta pysyy kiinni pussissa. Varsinkin talvella telttaillessa oli ikävää kun ei pysynyt kompaktin kokoisen makuualustan päällä ja jalat palelivat ollessaan useimmiten ulkona alustalta.

Rinkan ulkoilutusta sateisessa Keskuspuistossa

Uuden rinkan testaus jäi pahasti vajaaksi. En ole muka ehtinyt Keskuspuistoon iltakävelylle kuin pari kertaa. Kahvakuulilla pakattu rinkka on odotellut turhaa eteisessä kantajaansa. Samoin arveluttaa vaelluskenkien mahdollisesti aiheuttamat hankaumat ja jalkojen väsyminen kengissä. Tarkoitus oli kävelyttää myös vaelluskenkiä mahdollisimman paljon ennen vaellusta, mutta ei sekään homma oikein toteutunut. Popot ovat kymmenisen vuotta vanhat, mutta kilometrejä niillä ei ole kovin paljoa alla. Mitä nyt sienireissuilla ovat olleet jalassa. Ei auta muu kuin toivoa parasta ja ottaa paljon rakkolaastareita mukaan.

Viimeinen tapaaminen Huippuvuoriporukalla oli muutama viikonloppu sitten Karkkilassa jännän äärellä. Käytiin ampumaradalla harjoittelemassa kiväärillä ammuntaa ja vieläpä liikkuvaan maalitauluun. Touhusta sai hyvät tärinät päälle ja onnistumisten myötä voisin harkita käyväni toistekin ampumassa.


Pientä stressiä on ollut havaittavissa valmisteluissa, koska jotenkin vaan tuntuu, että aika ei loppumetreillä riittänyt mihinkään. Harmaita hiuksia ovat aiheuttaneet mm. hukatut aurinkolasit ja vaellushousujen metsästäminen pitkin Suomea. Nyt vaan odottelen, että pääsisin oikeasti jo matkaan ja voisin unohtaa stressailut. Se mitä on lopulta rinkkaan pakannut saa luvan riittää ja keskittymisen voi siirtää maisemiin sekä tossun siirtämiseen toisen eteen.

Päivityksiä vaellukselta ei ole luvassa reaaliaikaisesti, koska vaellusreitillä ei ole edes matkapuhelinverkkoa saatika nettiyhteyksiä. Eipä ainakaan tarvitse olla puhelimen akun kestosta huolissaan tai vastaanottaa työpuheluita. Toivottavasti kuitenkin kyliltä saan jonkun kuvan lähetettyä Instagramiin ja sitten viimeistään kotoa laitan jotain päivitystä blogin puolelle.