Pisimmillään olen aikaisemmin ollut kolmen yön melontaretkillä. Viikon yhtäjaksoinen melonta jännitti. Jaksanko? Mitä jos joku paikka prakaa? Mahtuuko tavarat kajakkiin? Kestänkö muita ihmisiä? Kyllästynkö muuten vaan?
Mukaan lähti onneksi hyvä ystävä, niin tiesin, että selviäisin reissusta henkisesti. Fyysisestä jaksamisesta olin suht vakuuttunut, koska melontakilometrejä oli kertynyt alkukesästä uuden kajakin kanssa ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Pakkauspuoli oli täysin kysymysmerkki. En oikeasti tiennyt kuinka paljon tavaraa kajakkiini uppoaa. Ennen reissua kävin vajalla mittailemassa jalkatukien ja etulaipion välistä tilaa. Siihen sai sujautettua yhden ylimääräisen muovilaatikon, johon saisi laitettua sellaisia ruokatarvikkeita, joita ei halua runnoa muiden varusteiden sekaan mm. kanamunia ja tomaatteja. Ruokalaatikko osoittautui varsin näppäräksi kapistukseksi ja siitä tuli loppukesän melontaretkien vakiovaruste.
Lauantai
Edellisen illan myöhään venyneen pakkaamisen ja jännityksessä huonosti nukutun yön jälkeen kurvasin tavaroineni aamutuimaan taksilla vajalle, josta matka jatkui kajakkien traileriin lastaamisen jälkeen Kustaviin. Turusta lähtijöitä oli viisi ja loput neljä retkeläistä tulivat porilaisesta melontaseurasta.
Kustavissa alkoi sataa ja ripeän kajakkien pakkaamisen jälkeen siirryttiin valmiiksi kastuneina vesille. Sade loppui ennen lounastaukoa.
Alkumatkasta Kaisa otti ohjat käsiin suunnistamisesta. En ole ennen ollut retkellä, missä olisi ollut yhtä selkeät nuotit. Oli myös helppo itse pysyä kartalla, kun ryhmässä aktiivisesti keskusteltiin siitä, mihin oltiin menossa, eikä suunnistusvastuullinen vain yksin sooloillut kärjessä muun porukan seuratessa lampaina perässä.
 |
| Lounastaukoon mennessä lakkasi satamasta. |
Ensimmäinen leiriytymissaari tarjosi tasaiset telttapaikat silokallioiselta rannaltaan. Yltyvä tuuli hieman arvelutti telttapaikan valintaa, mutta laiskuus voitti ja teltta sai jäädä mahdollisimman lähelle kajakkia, vaikka sisemmällä saaressa olisi ollut paremmin tuulelta suojassa olevia kohtia. Korvatulpat kuitenkin takasivat rauhalliset yöunet telttakankaan läpätyksestä huolimatta.
Sunnuntai
Seuraavana aamuna herätys oli klo 8, mutta trangioita sai alkaa kolistella klo 7, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että kaikki kuitenkin heräsivät klo 7.
Päivästä oli tulossa maltillinen tuulen suhteen, mutta tavoitteena oli suhteellisen pitkä melontamatka, jotta päästäisiin sopivan isoon saareen leiriytymään. Edessä oli seuraaviksi päiviksi kovia tuulia ja oli ajatuksena pitää leiriä pari päivää samassa saaressa.
Meidän amatöörien navigoidessa matka ei kuitenkaan edennyt ihan riittävän joutuisasti ja lopulta jouduimme tekemään nopealla päätöksellä rantautumisen lähimpään vähääkään välttävään saareen ukonilman vuoksi.
Ukkoskuuroa vietettiin evakossa tarppeihin kääriytyneinä. Sateesta huolimatta oli lämmintä ja tunnelma pysyi korkealla, vaikka saatiin tovi odotella sään selkeytymistä.
 |
| Kuva: KooValtonen |
Kun leiri oli pystyssä ja iltaruoka syötynä, niin keräännyttiin jo perinteeksi muodostuneelle iltajumpalle, jossa kaikki keksivät vuorotellen venytyksiä ja kehonhuollollisia liikkeitä. Samalla pidettiin palaveria seuraavan päivän suunnitelmista.
Maanantai
Tuulisen sään jatkuessa ohjaajat olivat päätyneet siihen, että viettäisimme toisen päivän samassa saaressa. Säästyttiin yhdeltä telttojen purkamiselta ja pystyttämiseltä, mikä sopi minulle mainiosti. Päivästä tuli kuitenkin huikean ohjelmallinen ja päästiin myös vesille.
Aamupäivä aloitettiin aallokkomelonnan teorialla, jota pähkäiltiin maissa ja havainnollistettiin luovilla apuvälineillä.
Teorian jälkeen siirryttiin saaren toiselle puolelle harjoittelemaan lossausta ja kääntymistä aallokossa sekä hieman surffausta. Harjoitusten lopuksi treenattiin vielä ryhmänä pelastautumia aallokossa, mikä osoittautui hieman kimurantimmaksi touhuksi kuin tyynellä vedellä tehtävä harjoittelu.
Lounaan jälkeen ohjelma jatkui. Näin jälkikäteen tätä postausta kirjoittaessa en enää muista missä järjestyksessä mitäkin tehtiin, mutta ehkä vuorossa oli navigoinnin opetusta. Kiipesimme karttojen ja kompassien kanssa saaren korkeimmalle kohdalle tähystämään maisemia ja yritimme yhdistää karttaa ja todellisuutta.
Kolmas saaripäivän spontaaneista työpajoista keskittyi eteenpäin melonnan tekniikan kertaukseen kuivalla maalla. Aluksi ajattelin, että taasko tätä asiaa hinkataan, mutta niin vaan jotakin uutta loksahti jälleen paikoilleen.
Saaripäivästä muodostui lopulta varsin toiminnallinen kokonaisuus, joka osaltaan ryhmäytti porukkaa vielä lisää.
Tiistai
Saaripäivän jälkeen oli kuitenkin mukava päästä vesille suuntasimme sisemmälle Saaristomerelle. Alkuperäinen reittisuunnitelma meni kokonaan uusiksi, koska tuulet eivät olleet suotuisat Ahvenanmeren puolella. Meloimme keskittyneesti edellisen päivän melontatekniikan opiskelu tuoreena mielessä ja kaikki saivat vesillä vielä henkilökohtaista palautetta omasta melomisestaan. Saarten suojassa oli miltei tyyntä, joten pystyi hyvin keskittymään tekniikkaan. Toisaalta tekniikan ajatteleminen toi myös mielenkiintoa muuten hieman yksitoikkoiseen sileän veden melontaan.
Matkalle osui yksi hieman suurempi selkä, mutta aallokko siinäkin oli varsin leppoisa ja ryhmämme pystyi hyvin melomaan ylityksen yhtenäisessä muodostelmassa. Reittisuunnitelmien muuttuminen aiheutti sen, että putosin jossain vaiheessa kartalta, koska olin kopioinut mukaan vain alkuperäisen suunnitelman mukaiset kartat.
Leirisaari ei tällä kertaa tarjonnut silokalliota kajakin välittömässä läheisyydessä, mutta yhden yön pystyi telttailla vähän metsäisemmässäkin paikassa. Teltan pystytyksen jälkeen saarirutiinit jatkuivat uinnilla ja leirivaatteiden vaihdolla, minkä jälkeen olikin jo nälkä.
Keskiviikko
Aamu sujui rutiinilla ja melonta oli leppoisaa. Päivän kohokohta oli lounastauko Iniön saarella. Viimeisillä kilometreillä ennen rantautumista pään täyttivät ajatukset erilaisista lounasvaihtoehdoista. Tekisikö mieli pizzaa, raikasta salaattia vai ranskalaisia?
Lounaan jälkeen käytiin vielä kaupassa ja tuli ostettua suklaata, jota ilman retki olisi ollut osaltani täysin suklaaton. Näin jälkeenpäin on vaikea palauttaa mieleen retken aikana vallinnutta kuumuutta, joka jätti jälkensä kesän helletilastoihin. Suklaa, jota yleensä tulee pakattua kaikille retkille mukaan, ei siis ollut kätevä eväs heinäkuun kelissä ja oli ennenkuulumattomasti karsiutunut pois pakkauslistalta.
Iniöstä matka jatkui pohjoiseen ja hiljalleen suuntasimme takaisin kohti lähtöpaikkaamme. Saimme vähän myötätuulta loppumatkaksi ja löysimme taas yhden hienon saaren yöpaikaksi.
Torstai
Aamu valkeni epävakaassa säässä. Sateen uhka muutti aamurutiineja ja pakkasin ensimmäisenä teltan kasaan ja heittelin muutenkin tavaroita kajakin suojaan.
Sade alkoi kuitenkin vasta kun olimme päässeet matkaan ja saimme alkumatkasta kahdesti kunnon ryöpyn vettä niskaamme. Ilma oli kuitenkin lämmin ja ilman takkia tarkeni meloa kastumisesta huolimatta. Lounastauolla piti sitten jo laittaa vähän enemmän vaatetta päälle.
Viimeisenä iltana vähän mietitytti, että miltä retken päättyminen tuntuu. Olin yllättynyt siitä, kuinka nopeasti viikko oli mennyt. Harvassa olivat olleet ne hetket, kun melonta olisi tuntunut puuduttavan tylsältä tai jatkuva kajakin pakkaaminen ja purkaminen olisi alkanut tympiä. Ainoastaan kerran oli joku synkempi hetki leirissä, kun tuntui, että kaikki kamat olivat hukassa ja mistään ei tule mitään. Silloin oli siis päässyt nälkä yllättämään ja fiilis korjaantui syömällä.
Perjantai
Tuulisen sään jatkuessa ohjaajat olivat päätyneet siihen, että viettäisimme toisen päivän samassa saaressa. Säästyttiin yhdeltä telttojen purkamiselta ja pystyttämiseltä, mikä sopi minulle mainiosti. Päivästä tuli kuitenkin huikean ohjelmallinen ja päästiin myös vesille.
Aamupäivä aloitettiin aallokkomelonnan teorialla, jota pähkäiltiin maissa ja havainnollistettiin luovilla apuvälineillä.
 |
| Kuva: KooValtonen |
Teorian jälkeen siirryttiin saaren toiselle puolelle harjoittelemaan lossausta ja kääntymistä aallokossa sekä hieman surffausta. Harjoitusten lopuksi treenattiin vielä ryhmänä pelastautumia aallokossa, mikä osoittautui hieman kimurantimmaksi touhuksi kuin tyynellä vedellä tehtävä harjoittelu.
 |
| Pad thai |
Kolmas saaripäivän spontaaneista työpajoista keskittyi eteenpäin melonnan tekniikan kertaukseen kuivalla maalla. Aluksi ajattelin, että taasko tätä asiaa hinkataan, mutta niin vaan jotakin uutta loksahti jälleen paikoilleen.
Saaripäivästä muodostui lopulta varsin toiminnallinen kokonaisuus, joka osaltaan ryhmäytti porukkaa vielä lisää.
Tiistai
Saaripäivän jälkeen oli kuitenkin mukava päästä vesille suuntasimme sisemmälle Saaristomerelle. Alkuperäinen reittisuunnitelma meni kokonaan uusiksi, koska tuulet eivät olleet suotuisat Ahvenanmeren puolella. Meloimme keskittyneesti edellisen päivän melontatekniikan opiskelu tuoreena mielessä ja kaikki saivat vesillä vielä henkilökohtaista palautetta omasta melomisestaan. Saarten suojassa oli miltei tyyntä, joten pystyi hyvin keskittymään tekniikkaan. Toisaalta tekniikan ajatteleminen toi myös mielenkiintoa muuten hieman yksitoikkoiseen sileän veden melontaan.
Matkalle osui yksi hieman suurempi selkä, mutta aallokko siinäkin oli varsin leppoisa ja ryhmämme pystyi hyvin melomaan ylityksen yhtenäisessä muodostelmassa. Reittisuunnitelmien muuttuminen aiheutti sen, että putosin jossain vaiheessa kartalta, koska olin kopioinut mukaan vain alkuperäisen suunnitelman mukaiset kartat.
Leirisaari ei tällä kertaa tarjonnut silokalliota kajakin välittömässä läheisyydessä, mutta yhden yön pystyi telttailla vähän metsäisemmässäkin paikassa. Teltan pystytyksen jälkeen saarirutiinit jatkuivat uinnilla ja leirivaatteiden vaihdolla, minkä jälkeen olikin jo nälkä.
 |
| Linssejä ja kikherneitä kookoskastikkeessa |
Keskiviikko
Aamu sujui rutiinilla ja melonta oli leppoisaa. Päivän kohokohta oli lounastauko Iniön saarella. Viimeisillä kilometreillä ennen rantautumista pään täyttivät ajatukset erilaisista lounasvaihtoehdoista. Tekisikö mieli pizzaa, raikasta salaattia vai ranskalaisia?
Lounaan jälkeen käytiin vielä kaupassa ja tuli ostettua suklaata, jota ilman retki olisi ollut osaltani täysin suklaaton. Näin jälkeenpäin on vaikea palauttaa mieleen retken aikana vallinnutta kuumuutta, joka jätti jälkensä kesän helletilastoihin. Suklaa, jota yleensä tulee pakattua kaikille retkille mukaan, ei siis ollut kätevä eväs heinäkuun kelissä ja oli ennenkuulumattomasti karsiutunut pois pakkauslistalta.
Iniöstä matka jatkui pohjoiseen ja hiljalleen suuntasimme takaisin kohti lähtöpaikkaamme. Saimme vähän myötätuulta loppumatkaksi ja löysimme taas yhden hienon saaren yöpaikaksi.
 |
| Pestopastaa ja kasviksia |
Torstai
Aamu valkeni epävakaassa säässä. Sateen uhka muutti aamurutiineja ja pakkasin ensimmäisenä teltan kasaan ja heittelin muutenkin tavaroita kajakin suojaan.
Sade alkoi kuitenkin vasta kun olimme päässeet matkaan ja saimme alkumatkasta kahdesti kunnon ryöpyn vettä niskaamme. Ilma oli kuitenkin lämmin ja ilman takkia tarkeni meloa kastumisesta huolimatta. Lounastauolla piti sitten jo laittaa vähän enemmän vaatetta päälle.
Viimeisenä iltana vähän mietitytti, että miltä retken päättyminen tuntuu. Olin yllättynyt siitä, kuinka nopeasti viikko oli mennyt. Harvassa olivat olleet ne hetket, kun melonta olisi tuntunut puuduttavan tylsältä tai jatkuva kajakin pakkaaminen ja purkaminen olisi alkanut tympiä. Ainoastaan kerran oli joku synkempi hetki leirissä, kun tuntui, että kaikki kamat olivat hukassa ja mistään ei tule mitään. Silloin oli siis päässyt nälkä yllättämään ja fiilis korjaantui syömällä.
Perjantai
 |
| Huomenta maailma! |
Parasta retken viimeisessä aamussa on se, ettei tarvitse tiskata puurokippoa, vaan sen voi seuraavan kerran pestä kotona tiskikoneessa. Muutenkin viimeisen aamun pakkailut sujuivat hyvin, kun kajakissa alkoi olla ruhtinaallisesti tyhjää eväiden vähetessä.
Meloimme myötätuulessa Katanpäähän lounastauolle ja tutustuimme saareen kävellen sillä aikaa, kun ravintola valmisti meille kalakeittoa.
Kotimatka olikin vähän kinkkisempi, koska saimme alkumatkasta taistella muutamia kilometrejä suhteellisen napakkaan vastatuuleen. Pienestä jännityksestä oli iloa, kun sai keskittyä melontaan, eikä ajatukset lähteneet liian aikaisin harhailemaan kotona odottaviin arkisiin asioihin.
 |
| Kuva: T. Kettunen |
Vaikka Ahvenanmeri jäi tällä kertaa valloittamatta, niin se ei retken fiilistä haitannut. Reissusta jäi lämpöiset muistot ja 119 melontakilometriä tallennettavaksi exceliin.
