Kemi-Mellajärvi 92 km

Pilvistä luvattiin, mutta auringonpaisteessa saatin polkea koko päivä. Alkumatka seuraili kaunista Kemijoen vartta aina Tervolaan saakka. Joen pientareen rehevään maastoon oli keskittynyt maanviljelyä ja karjatiloja, mutta paljon oli myös kesannolla olevia niittyjä ja taloja, joiden pihat olivat jo useamman vuoden kasvaneet pitkää heinää. 

Tervolassa pidimme päivän ainoan kunnollisen tauon, koska muuten matkalle ei enää osunut kauppoja eikä huoltoasemia. Söimme eväitä kaupan pihalla ja haimme paikallisten koulutyttöjen pyörittämästä kesäkahvilasta kofeiinia virkeystilan ylläpidoksi. 

Ruokalistalla oli jogurttia, banaania, perunarieskaa, juustoa ja kalkkunaleikkeleitä. Vähän alkaa olla mielikuvitus loppu eväiden suhteen ja tekisi mieli enemmän kasviksia ja raikasta salaattia. 

Kemijoki jäi taakse tauon jälkeen ja suuntasimme hiljaisemmille teille. Maisema muuttui soiseksi ja puusto sitä myöden kitukasvuisemmaksi. Bongattiin ensimmäinen poro, mutta valpas elukka häipyi vikkelästi metsään, joten lupaamani porokuvat jäivät vielä ottamatta. 

Jos pyöräilyssä joku on inhottavaa, niin se on vastatuuli. Tähän asti meillä on ollut onni matkassa ja olemme saaneet edetä myötäisessä tuulessa. Tänään kuitenkin onni sekä tuuli kääntyivät ja edellä ajaja sai tehdä enemmän töitä ylläpitääkseen kohtuullista vauhtia. Samaan aikaan saimme myös huomata, että tasainen Pohjanmaa on jäänyt taakse. Mäet tulivat takaisin kartalle ja muistuttivat miltä maitohappo reisissä tuntuu. 

Päivässä ehdottomasti parasta oli perille Mellajärvelle pääseminen. Nautimme tällä kertaa matkaseuralaiseni sukulaisten vieraanvaraisuudesta. Puusaunan löylyt ja valmis ruokapöytä tekevät ihmeitä reissunaiselle. Ette tiedäkään kuinka hyviltä uudet perunat, silli ja salaatti voivat maistua, jos on toista viikkoa elänyt munkeilla ja pussipastalla. 

Ii-Kemi 85 km

Herättiin aikaisemmin kuin yhtenäkään muuna aamuna, koska haluttiin purkaa leiri uimarannan vierestä ja kaupungin läheisyydestä mahdollisimman varhain. Muuten ei olisi ollut kiirettä lähteä matkaan, kun päivän siirtymä ei ollut erityisen pitkä. Jotenkin kummasti ehdotukseni 150 km etapista ei saanut kannatusta karavaanissamme, joten etenemme pienemmissä siivuissa. Mikä tarkoittaa ikäväkseni myös sitä, että munkin ja suklaan syöntiä täytyy hillitä, koska energiankulutus on maltillisempaa kuin olin ajatellut. 

Tänään saavuimme Lappiin ja poronhoitoalue alkoi. Pyörät pysäytetään ja kamerat kaivetaan esiin, sitten kun bongaamme ensimmäiset porot. Maisemassa ei ole vielä suurta eroa Keski-Suomeen, mutta ihmisten murteista huomaa, että ollaan siirrytty pohjoiseen. Hailuodon festareilla bändi pyydettiin keikan loputtua uudelleen lavalle huutamalla lis-sää, lis-sää. 

Jos hyttyset kiusaavat minua, niin näköjään paikalliset elikotkin saavat osansa. En ole aikaisemmin nähnyt niin aktiivisia poneja kuin majoitusalueemme kavioeläimet. Hetkeäkään eivät paikallaan pysyneet ja välillä koettivat päästä ahdistelijoistaan eroon piehtaroimalla ja laukkaamalla.

Yövymme telttamajoituksessa Pohjanrannan leirintäalueella Suomen pisimmän joen virratessa vieressämme. Äkkiseltään voisi luulla olevansa järven rannalla, niin leveä on Kemijoki laskiessaan Pohjanlahteen. Vähän toistenlainen mittakaava kuin tutulla Vantaanjoella. 

Leirintäalue sijaitsee tanssilavan, tallin, viinitilan ja hotellin yhteydessä. Pihapiiristä löytyy myös paanukirkko sekä kalalammikko, josta voisi kalastaa kirjolohta 10 euron kappalehintaan. Tyydyin kuitenkin vain keittelemään pussipastaa leirintäalueen keittiössä, koska fileerausveitsi jäi kotiin. 

 

Sain lukijapalautetta, että enemmän pitäisi laittaa kuvia blogiin. Koetan jatkossa olla ahkerampi kuvaamisen suhteen. Lisää kuvia löytyy Instagramista tunnuksella @liikutamua ja selaimella surffatessa blogin oikean laidan sivupalkista. 

Hailuoto-Ii 95 km

Bättre folk -festarit saatiin onnellisesti päätökseen. Toisena festaripäivänä alkoi jo tuntua siltä, että odotti takaisin tielle pääsyä. Festivaalin leirintäalue ei ehkä ollut paras vaihtoehto unia kaipaavalle. Onneksi kuitenkin tulimme hyvin juttuun leirintäalueen kyläpoliisin kanssa ja saimme laittaa telttamme hieman syrjemmälle. Hieman jännitti jättää hyvä teltta ja kaikki reissukamat leirintään, mutta onneksi alueen teinejä ei liiemmin hikiset varusteemme kiinnostaneet.

Festarit itsessään olivat hauskan intiimit. Paikalla oli vaivaiset muutama tuhat juhlijaa ja yleisö oli vähän varttuneempaa.

Artistit olivat keikoilla enemmän läsnä ja ennemmin tuntui, että olisi ollut klubikeikalla kuin festivaaleilla. Kaikkialla tuoksui hyttysmyrkky ja muodissa olivat villapaidat sekä kuoritakit. 

Koska oltiin Oulun seudulla, niin Kauko Röyhkä soitti Paska kaupunki -kappaleen.

Bättre folkiin oli musiikin lisäksi yhdistetty kirjallisuutta. Keikkojen välissä oli ohjelmassa keskustelua kirjoittamisesta. Kirjailijat ja muusikot kertoivat kirjoitusprosessista ja tulkitsivat toistensa tekstejä. 

Pietarin Spektaakkelin keikalla koettiin hienoja hetkiä, kun tukevassa humalassa ollut kirjailija Sami Majala lausui Spektaakkelin säestäessä ruonon pyöräilystä. Oli helppo samaistua ajatuksiin täydellisestä vapaudesta, jonka kokee pyöräillessä iltaisin hiljenevillä kaduilla ja lihasten tehdessä töitä. Toisessa esityksessä Majala luki Pietarin valiseman kohdan kirjastaan Riivaaja. Teksti oli mukaelma Hemingwayn tuotannosta ja merellinen kertomus sopi täydellisesti Hailuodon rannan majakan varjoon. Kylmästä tuulesta huolimatta bändi veti keikan hymyillen, vaikka soittajien täytyi biisien välissä puhallella sormiinsa ja lämmitellä käsiään taskuissaan. 

Muita itselle tärkeitä keikkoja olivat Paperi T:n ja Absoluuttisen nollapisteen vedot. Molempien artistien biisit tulevat soimaan pääni sisäisellä soittolistalla vielä monilla tulevilla kilometreillä tämän reissun aikana. 

Hiekkadyynejä ja pitkospuita yöllä Hailuodossa. 

Oli virkistävää olla ihmisten joukossa, tavata uusia tyyppejä ja höpötellä joutavia tuntemattomien kanssa. Mutta oli myös kiva lähteä kohti pohjoista. 

Päivän etappi tauottui luontevasti, kun matkalla oli lauttaosuus Hailuodosta Oulunsaloon ja ruokatauko Oulussa. Kilometrien tullessa täyteen, jouduimme hieman pähkäilemään, että mistä löytäisimne leiripaikan, kun näin hyvällä säällä halusimme majoittua teltassa. Saimme vinkin huoltoasemalta, että Iinsaaren uimarannalta voisi löytyä sopivaa maastoa. Ranta löytyi helposti ja hyttysten armeija laittoi vauhtia teltan pystytykseen ja iltatoimiin. 

Hirvikärpästakki tuli käyttöön, kun olin ensin vetänyt henkeen yhden hyttysen. On tää vaan niin paras aika reissata Lappiin. 

Kempele-Hailuoto 59 km

Tänään oli helppo päivä ja tiedossa oli vain kevyt siirtyminen Hailuotoon. Mittariin on kertynyt 8 päivän aikana yhteensä 700 km. Pisin yhtäjaksoinen fillarireissu ikinä ja ollaan puolivälissä matkaa Jäämerelle. 

Nyt pidämme vähän taukoa Bättre folkissa, joten blogi hiljenee hetkeksi. Retki jatkuu sunnuntaina, joten hypätkää sitten taas mukaan kyytiin. Hyvää viikonloppua ystävät!

Rantsila-Kempele 67 km

Aamupalan jälkeen kömmin takaisin makuupussin syövereihin ja nukuin vielä muutaman tunnin. Ei ollut kiire mihinkään ja sateenkin piti hellittää puolenpäivän aikoihin. 

Odottelu palkittiin jälleen kerran ja sateet kulkivat reilusti edelläni. Alamäki jatkui ja kohtalaiseksi yltynyt sivutuuli avitti matkaa. Suora tie ei liiemmin tuonut uutta ihmeteltävää ja maisema oli jo tutun oloista muutamalta edelliseltä päivältä. Peltomaisema ja maaseudun hajut vuorottelivat soisten mäntymetsien ja voimakkaana leijuvan suopursujen tuoksun kanssa.

Kun autot eivät suhahtele ohi, on mahdollisuus kuunnella ympäröivää luontoa. Olisi hienoa tunnistaa enemmän lintuja äänistä. Pyörällä suihkiessa kun ei niin ehdi tirppoja nähdä. Isommat toki huomaa kuten joutsenet ja kurjet pelloilla. Muutaman päivän ajan pellon pientareilta on pölähtänyt lentoon myös kuoveja. Paha sanoa, että ovatko pikku- vai isokuoveja. Tai voihan se olla, että eivät ole kuoveja lainkaan. Jotain kurppia kuitenkin. 

Pidin vain yhden tauon kun sattui sopivasti kauppa matkan varrelle. Parkkipaikalla juttusille tuli vanhempi herra ja harmitteli kehnoja pyöräilykelejä. Ukko tarjoutui majoittamaan minut mökilleen, mutta kohteliaasti kieltäydyin vedoten siihen, etten ollut vielä edennyt tarpeeksi päivän osalta. 

Päivän etappi typistyi ajateltua lyhemmäksi, kun päädyin Hailuotoon menemisen sijaan jäämään yöksi Kempeleelle. Matkaseuralaiseni kurvaa yöbussilla mestoille ja huomenna jatkamme yhdessä festareille. 

Maalaisromanttinen majoitus vaihtui yösijaan rekkamiesten kanssa. Huomenna sitten toivottavasti telttailua merimaisemissa. 

Pyhäsalmi-Rantsila 93 km

Matkaseuralaiseni päätti pitää muutaman lepopäivän kehnoon säähän vedoten ja jäi ystävälleen Pyhäsalmelle. Arvostan sitä, että hän osaa kuunnella kroppaansa ja mieltään, eikä tarvitse väkisin polkea, jos se ei tunnu mukavalta. Ei tämän matkan tarkoitus ole veren maku suussa pyöräileminen tai jatkuva kärsiminen huonoissa olosuhteissa. Minulle päätös matkan jatkamisesta oli kuitenkin selvä, koska olen ajokunnossa ja fillari on ehjänä, niin en nähnyt syytä hypätä bussin kyytiin.

Pyhäsalmen vaskikellot lähettivät sooloilijan matkaan. 

Eihän se mitään herkkua ole lähteä tien päälle sateeseen, mutta polte mennä eteenpäin ja vetää reissu loppuun on kova. Ympärivuotinen työmatkapyöräily viimeisen neljän vuoden ajalta sekä melontaharrastus ovat opettaneet sietämään vähän heikompia kelejä ja kastumista. Maastokelpoisuuteni ei kuitenkaan ole vielä ihan täydellistä ja niin tänäänkin päädyin telttailun sijaan varaamaan majoituksen ennakkoon. 

Sadekeli ei siis ahdistanut liikaa, kun tiesi pääsevänsä lämpimään suihkuun, ja että saisi märät varusteet kuivatettua. Alkumatkan aikana satoi välillä enemmän ja vähemmän. Puolessa välissä pidin ruokatauon Kärsämäellä ja silloin kengät olivat jo sadesuojista huolimatta litimärät. 

Tauon jälkeen taivas kirkastui, mikä olikin hyvä, sillä huoltoaseman pihalla odotti murheellinen näky: reissun ensimmäinen puhjennut rengas. Onni onnettomuudessa oli se, että rengasrikko tapahtui 10 metrin päässä huoltsikan ilma- ja vesipisteestä. Sain pestyä kuraisen renkaan ja vanteen ennen sisäkumin vaihtoa, jolloin oli epätodennäköisempää, että renkaan sisälle joutuisi hiekkaa. Paineilmalla uusi kumi täyteen ja matka jatkui kepoisasti. 

Päivän taival oli tylsää suoraa nelostietä, mutta kevyt sivumyötäinen ja miltei koko matkan jatkunut pieni alamäki siivittävät mukavasti etenemistä. Ajoaikaa kului vajaa neljä tuntia, joten selvisin suhteellisen vähällä satulassa istumisella. 

Perillä odotti majoitus vanhassa aitassa, jossa parasta on sängyn päälle levitettävä hyttysverkko. Itikat ovat kiusanneet jo tässä vaiheessa matkaa ihan tarpeeksi, joten en ole kovin innoissani pohjoisessa odottavasta räkkäajasta. 

Kohta täytyykin jo sukeltaa vällyjen alle, koska lupasin majoituspaikkaan saapuessani, että olen huomenna aamupalalla jo kahdeksalta. 

Viitasaari-Pyhäsalmi 95 km

Massiivinen saderintama tuntuu pysyttelevän sitkeästi yllämme, mutta jollain ihmeen tuurilla vältimme taas tänään kastumisen. Päivällä satoi masentavan rankasti ja mieli oli kärsimätön. Poltteli jo päästä takaisin tielle. Viitasaaren Hännilänsalmen leirintäalueelle täytyy antaa täydet pisteet palvelusta ja ymmärtäväisyydestä, kun saimme jäädä iltaan asti pitämään sadetta vuokramökkiin ilman lisämaksua. Taktikointi kannatti ja pääsimme lähtemään vain pienen tihkusateen saattelemina kohti Pyhäsalmea. 

Sadevaatteet kävivät pian tukalan kuumiksi ja melko tarpeettomiksi. Puolessa välissä matkaa kurahousut päätyivät takalaukkuihin ja lyhyillä pyöräilytrikoilla pärjäsi mainiosti. Mitä nyt rekkojen pyyhkäistessä ohitse, sai mukavan kurasuihkun niskaansa. 

Kesäillan pyöräilyssä oli oma fiiliksensä, kun muuta liikennettä ja melua oli vähemmän, joten välillä pystyi polkemisen lomassa vaihtamaan muutaman sanan matkaseuran kanssa. Illan hämärässä kohtasimme myös ensimmäisen vahtikoiran, joka juoksi pihaltaan peräämme. Hetken luulin, että saamme spurtata ihan tosissamme, mutta onneksi vauhtimme oli siinä vaiheessa jo kohtuullisen reipas ja koira luovutti nopeasti. 

Ennen Pyhäsalmea saavutimme edellä ajavan retkipyöräilijän, jonka kanssa pysähdyimme vaihtamaan muutaman sanan. Herra oli myös matkalla Jäämerelle ja osallistumassa Hullun polkasu -nimiseen pyöräilytapahtumaan (www.hullunpolkasu.fi). Sinnikkäästi tyyppi veti fillarin peräkärryä mukanaan pukeutuneena farkuihin ja kauluspaitaan. Pisteet vielä retkeilijälle siitä, että hänellä oli tavoitteena käydä matkan varrella mahdolliseimman monissa lavatansseissa. Mies manaili vähän säätä, kun oli sateen takia lykännyt lähtöään päivemmällä ja illan tanssit jäisivät nyt välistä. Itse mieluummin keskityn pyöräilyn jälkeen syömiseen ja lepuuttamiseen, mutta hienoa, että jotkut jaksaa vielä laittaa jalalla koreasti pitkän pyöräilypäivän jälkeen. 

Puoliltaöin saavuimme Pyhäsalmelle matkakumppanin kaverin asunnolle. Minua hemmotellaan sohvapaikalla ja muutenkin on kuivempaa, lämpimämpää ja vähemmän ininää korvan vieressä kuin edellisenä yönä. 

Hyvä päivittää blogia yöllä väsyneenä :) Olin eilen otsikoinnut tekstin: Jyväskylä-Sysmä. Emme kuitenkaan kääntyneet takaisin ja korjasin otsikkoon päätepisteeksi Viitasaaren. Laittakaahan palautetta jatkossa, jos huomaatte, että olen pudonnut kartalta. 

Jyväskylä-Viitasaari

Aamu alkoi terveellisellä ja maittavalla aamiaisella. Nektariinit maistuivat taivaallisen hyviltä, kun tuoreita hedelmiä ja kasviksia ei ole pariin päivään syönyt. Muutaman maitorahkattoman päivän jälkeen bodarille kelpasi myös tuttu proteiinilisä puuron kera.

Koska pakkausrutiinit eivät vielä ole muotoutuneet kovin sujuviksi ja tavarat hakevat paikkaansa, niin liikkeellelähtöön saa tuhraantumaan tuhottomasti aikaa. Tämä aamu oli pohjanoteeraus omalta osaltani. Olimme hyvästelleet meitä kestinneen ystäväni ja olimme pihalla kamojen kanssa, kun tajusin, etten ollut nähnyt pyöränavainta pakatessani. Paha aavistus oli, että avain olisi jäänyt sisälle ja kaverini oli tietysti jo ehtinyt lähteä töihin. Ei muuta kuin laukkujen tyhjennyt kadulle ja tavaroita penkomaan. Helpotus oli huikea, kun avain lopulta löytyi toisesta takalaukusta. Tästäkin taas toivottavasti opittiin jotain. 

Hiljalleen Jyväskylä jäi taakse ja edessä matelivat synkät pilvet. Nelostie ei ollut maisemilla pilattu, mutta parin päivän mutkittelun ja mäkisen maaston jälkeen suora tie tarjosi jonkinlaista vaihtelua. Nousua riitti tälläkin etapilla ihan tarpeeksi, mutta mäet olivat edellisiä päiviä loivempia ja jaloissa riitti voimaa pyörittää kampia. Autojen melussa vaipui helposti omiin ajatuksiin, mikäli piennar oli leveää, eikä vaatinut herpaantumatonta tarkkaavaisuutta. Jopa rekat väistivät kiitettävästi pyöräilijöitä, joten tieosuus ei ollut liian stressaava. 

Ruokatauon jälkeen taivas yllättäen kuitenkin kirkastui ja pääsimme perille kastumatta. Illemmalla Viitasaaren yli vyöryi reipas ukkosrintama, joten oli silti ihan hyvä valinta majoittua leirintäalueen pieneen mökkiin telttailemisen sijasta. Taas saatiin pyykit pestyä ja kuivattua sekä tyynyt pään alle.

Kenkien sadesuojat olivat jalassa koko päivän aivan turhaan. Huomenna sadevarusteille taitaakin olla enemmän käyttöä.  

Sysmä-Jyväskylä

Olihan aikamoinen etappi! Päästiin nauttimaan Päijänteen maisemista aurinkoisessa säässä ja muutenkin polkemisessa oli kunnollinen tekemisen meininki. Keskinopeus jäi johonkin 14 km/h pintaan, mikä kertoo karua kieltä päivän reitin haasteista. 

Olin katsonut jo aikaisemmin korkeuskäyriä, joten oli hyvin tiedossa, että osuus tulisi sisältämään paljon nousua. Muutama mäki pääsi silti yllättämään ja jouduttiin lopulta talutushommiin. Esimerkiksi Vaarunvuoret Jyväskylän Korpilammilla hyydyttivät menon ja alaspäin ei myöskään uskaltanut jarruttamatta lasketella. Nyt sai jonkunlaista hahmotuskykyä siihen, että minkälainen on nousu, jos Wikipedia ilmoittaa mäen kohoavan 75 m ylöspäin vallitsevasta maastosta. Myöskin paikannimistä voi vetää jonkunlaisen johtopäätöksen eli vuori tarkoittaa jotain muuta kuin mäki.

Pientä sykkeen nousua tarjoiltiin myös silloin, kun huomasin vasemmanpuolen kammen olevan irtoamassa. Luulin aluksi, että lukkopolkimista on jotain löystynyt, kun poljinta nostaessa jalka lonksui sivuttaissuunnassa. Lähempi tarkastelu paljasti tilanteen vakavuuden ja tunsin kiitollisuutta, että kampi ei ollut pettänyt hurjissa alamäissä. Oli myöskin helpotus huomata, että vika oli korjattavissa kuusiokoloavaimella, eikä matka katkennut alkumetreillä varusteiden totaaliseen pettämiseen. Hieman kuitenkin ihmetyttää, että miten kampi on pyörähuollossa laitettu kiinni, mutta tuleepahan tästä lähtien tarkistettua kaikki oleelliset kiinnitykset aamulla ennen satulaan hyppäämistä. 

Sevisimme pitkän päivän päätteeksi Jyväskylään opiskelukaverini passattavaksi. Kiitollisina kaavimme lohipastan kitusiimme viimeistä murua myöden. Ja mikä parasta, saamme huomenna kiskoa niskaamme puhtaat ja kuivat vaatteet. Haisen siis ainakin ekat kilometrit ihan hyvältä, mutta kuivista vaatteista iloitseminen taitaa sääennusteen mukaan kestää valitettavan vähän aikaa. 

Uitettu koira

Alkumatka Nastolasta Vääksyyn sujui tahmeasti pienessä tihkusateessa. Eilinen kevyt myötätuuli ei ollut enää vauhdittamassa etenemistä, mutta päivän positiivisiin asioihin täytyy lukea se, ettei myöskään vastatuuli haitannut menoa. Vääksyssä pidettiin taukoa vähän pidempään, kun eilisen illan majoituksen tarjonneet sukulaiset tulivat mökiltään meitä moikkaamaan. Oli virkistävää rupatella, syödä jäätelöä ja ihmetellä kanavan toimintaa. 

Matkan täytyi kuitenkin jatkua ja lähdimme polkemaan yltyneeseen sateeseen. Puolessa tunnissa kengät olivat litimärät suojiksista huolimatta. Enemmän kuitenkin harmitti se, ettei kaatosateessa pystynyt nauttimaan Päijänteen upeista maisemista. Valokuvia ei myöskään innostanut jäädä sateessa räpsimään, joten tästä päivästä ei kertynyt täytettä kameran muistikortille. Onneksi täydessä sadevarustuksessa ei tullut läpimärkänäkään kylmä ja säätiedoite lupaili illaksi selkenevää. 

Usko ennustuksiin kuitenkin horjui Sysmässä ja reissuseuralaiseni kannatti kirjautumista paikalliseen hotelliin. Siispä naputtelen tätä päivitystä taas suihkunraikkaana ja mukavuuksien keskeltä. Päivän kilometritavoite jäi vähän vajaaksi ja urakoitiin vain 78 km. Huomenna on sitten reilun 100 km päivämatka Jyväskylään, joten nyt on aika painaa pää tyynyyn ja meditoida itsensä syvään uneen, mikäli se on mahdollista alakerran baarista kantautuvassa älämölössä. 

Pala kakkua

Ensimmäinen päivä takana ja 29 edessä, joista kaikki eivät onneksi ole pyöräilypäiviä. Masentavista sääennusteista huolimatta, säästyttiin sateilta ja muutenkin matka sujui leppoisasti. Alkujärkytys oli kuitenkin aika huima, kun polkaisi 17 kg retkilastissa olevat fillarin liikkeelle. Vaikka takalaukkujen kanssa pyöräilyä oli vähän harjoitellut, niin silti tilanne oli toinen, kun mukana oli enemmän tavaraa. Fillarin pitämiseen pystyssä sai todella keskittyä ja katukivetyksiä ei enää ylitetty vauhdikkaasti. Seisaaltaan ajamista oli turha edes harkita. Mutta kaikkeen tottui ja loppupäivästä ajo oli jo vakaampaa. 

Mittariin kerättiin 112 km ja päätepysäkiksi valikoitui Nastola. Päästiin tädin luokse sisämajoitukseen ja kummasti tätä luksuksesta osaa arvostaa, vaikka telttaöitä ei olekaan vielä takana. Kelatkaa: suihku, vessa, jääkaappi, lämmintä, kuivaa ja tyyny eikä hyttysiä. Passaa hyvin tällainen pehmeä lasku matkan aloitukseksi.

Täti ei itse ole kotosalla, mutta oli jättänyt meille kerrassaan taivaallista juustokakkua. Tai ainakin toivon, että kehoitus: "syökää jääkaapista kaikkea mitä löydätte", koski myös kakkupaloja. Nyt ne ainakin on syöty. 

Vielä pyöräilyvaatteet pikapyykkäys ja olen valmis untenmaille. 

Yksi yö lähtöön

Tämän piti olla se postaus, minkä vuoksi alunperin halusin edes blogia kirjoittaa. Tahdoin tehdä hienon kollaasin kaikesta roinasta, jonka aion rahdata mukaani ja olin jo löytänyt hyvän kuvauspaikan. Sitten tuli sadepäivä ja pilasi kaiken. Nyt jouduin raivaamaan parekkeen lattialle tilaa ja heittelin sinne osan tavaroista. Kuvasta puuttuu paljon pikkusälää ja kaikkea oleellista kypärästä aina fillarikenkiin. Ehkä voin sitten matkan jälkeen kirjoittaa varustepäivityksen siitä, mitä oikeasti olisi tarvinnut matkalla ja minkä taasen olisi voinut jättää kotiin.

Pyörähuollon kommellukset jatkuivat ja päädyttiin vaihtamaan molemmat eturattaat, jotta saatiin voimansiirto kuntoon. Jossain vaiheessa ajattelin, että fillarireissu tulee halvaksi, kun mulla on jo pyörä ja retkeiluvarusteet. Olin väärässä.

Kohta pitää kai oikeasti pakata kamat laukkuihin ja sitten selviää, että mahtuuko kaikki mukaan. Jotenkin sitä toivoisi, että olisi jo matkalla eikä tarvitsisi enää pähkäillä ja jahkailla asioiden kanssa.

Yksi yö ja sitten mennään!

Minun tulee sinua ikävä

Kävin vähän rentouttamassa kroppaa ja mieltä joogassa. Raukea olo viimeisteltiin vielä läheisessä thaimaalaisessa ravintolassa isolla annoksella hiilihydraatteja ja sitten oli aika hyvästellä maastopyörä, joka jäi ystävän hellään huomaan matkani ajaksi. Pyörät tykkää, että niillä ajetaan ja kun on itse kolhinut fillariaan jo tarpeeksi, niin raaskii ajokkia lainata myös muille. Kalliiksi vaan kuulemma tulee tällaiset fillarikokeilut, kun sitten voi lainaaja joutua itse pyöräkaupoille maasturin hankintaan. Lohdutukseksi voin sanoa, että polkupyörän ostaminen kannattaa aina.

Seuraava rasti oli kyläreissulle unohtuneen juomapullon noutaminen, kameran muistikortin ostaminen, rahanvaihto ja cyclocrossin hakeminen huollosta. Kaikki muu hoitui hyvin, mutta kun lähdin polkemaan huolletulla pyörällä kotiin, niin huomasin, että pienemmällä eturattaalla ajaessa vain 4/9 vaihteista oli ajokunnossa. Palasin takaisin pyöräkauppaan ja en tiedä miten ihmeessä pystyin harjoittamaan jotain zeniläisen mielenhallintaa, kun kuulin huoltomieheltä, ettei asialle ole mitään tehtävissä, koska eturattaat eivät olleet yhteensopivat. Eturattaat olivat liian lähellä toisiaan ja kun pienemmällä rattaalla ketju meni tarpeeksi ristiin, se hankasi isompaan eturattaaseen. Sain myöhemmin kehuja itsehillinnästäni, mutta tietäisivätpä vaan kuinka itkupotkuraivarit ja totaalinen romahtaminen olivat lähellä. Pyöräkaupan ihana asiakaspalveluhenkilö ymmärsi kuitenkin hätäni näennäisestä tyyneydestäni huolimatta ja alkoi miettiä luovaa ratkaisua eturattaiden etäisyyden kasvattamiseen. Huoltomies haettiin uudelleen paikalle ja hänelle selitettiin tilanteen vakavuus, että pitäisi tästä Jäämerellä polkea ja olisi kovin suotavaa, että fillari olisi parhaassa mahdollisessa kunnossa lähtiessä. Ongelmaa päädyttiin ratkomaan laittamalla eturattaiden väliin prikkoja tms. ja näin lisäämään rattaiden etäisyyttä toisistaan. Sormet ristiin, että viritelmä toimii! Lopputuloksen pääsen testaamaan huomenna. Näin oli joogan tuoma sisäinen rauha kivasti vaihdettu kohonneeseen verenpaineeseen ja stressitasojen nousuun.

Jotain hyvääkin tässä päivässä on ollut: kannustavat tyypit. Huoltoepisodin selvittyä myös pyöräliikkeen myyjä tsemppasi ja sanoi, että vaikka kuinka olisi tuskaa jossain vaiheessa reissua, niin lopulta on ihan mieletön fiilis siitä, että on voittanut itsensä. Olen myös saanut liikuttavia viestejä ja hurjasti tsemppiä tapaamiltani tutuilta. Kiitos ihanat, että olette tukena ja seuraatte blogia! Toivottavasti saan päivitettyä kuulumisia tiheästi reissusta. En olekaan ollut toviin näin pitkällä reissulla, joten varmasti tulee myös ikävä takaisin tuttujen ihmisten pariin.

Voiko merinovillaa olla liikaa?

Ostin taannoin kokeiluun merinovillaiset urheiluliivit enkä ole päivääkään katunut hankintaa. Ihanan pehmoiset eivätkä hierrä tai hankaa! Villa voi kuulostaa turhan lämpimältä materiaalilta, mutta ohuena kerroksena se toimii hyvin myös hikiliikunnassa. Parasta on, että villa on suhteellisen lämmintä myös märkänä, joten se soveltuu mainiosti melontahommiin. Tai no oikeasti parasta kyllä on se, ettei merinovilla ala haista kuten keinokuituiset urheiluvaatteet.

Tänään oli erään retkeilyvarusteiden maahantuojan muuttomyynti, johon suuntasin tarkoituksena hankkia kokoelmiini toiset maailman mukavimmat urheiluliivit. Muutaman kerran vuodessa mallikappaleitaan myyvän maahantuojan hullut päivät ovat pakollinen rasti monilla ulkoilmaihmisillä. Tälläkin kertaa tuttuihin tuli törmättyä ja useimmat poistuivat paikalta ostosten kanssa. Jos merinovillaisia paitoja saa muutamalla kympillä, niin niitä on vaikea jättää kauppaan, vaikka sen suurempaa tarvetta uusille vaatteille ei olisikaan.

Omat hankinnat oli helppo perustella itselle, koska tiedän, etteivät urheiluliivien lisäksi ostamani paidat jää kaappiin lojumaan vaan pukeudun mielelläni päivittäin merinovillaan. Jäämerelle otan tietenkin mukaan mahdollisimman paljon merinoa, koska se nyt vaan on niin toimivaa.

Huomasithan oikealle sivupalkkiin ilmestyneet Instagram-kuvat. Tervetuloa seuraamaan blogia myös Instangramin puolelle tunnuksella @liikutamua

Viikko lähtöön

Sinne jäi rakas Ridley huoltoon. Toivottavasti kaikki menee hyvin, koska saan pyörän takaisin vasta muutama päivä ennen lähtöä. Olen kyllä huollattanut fillaria säännöllisesti ja kaikki osat ovat melko tuoreita, joten ei pitäisi suurempia yllätyksiä tulla. Takavaihtajan rissat olivat jostain syystä vaihdon tarpeessa jo vuoden ajon jälkeen ja toinen eturatas menee uusiksi, jotta saan vähän pienempää välitystä ylämäkiä varten. Sopivia varapinnoja ei löytynyt suoraan kaupan hyllystä eli niitä pitää vielä metsästää, koska tuskin oikeanlaisia pinnoja sitten matkan varreltakaan löytyy ihan joka pitäjästä. Toivottavaa tosin olisi, että kiekot kestäisivät reissun, koska omissa mekaanikon taidoissa on vielä aika paljon parannettavaa.

Poljin pari päivää sitten siskolle kylään lampaita moikkaamaan touring-renkailla ja vähän suuremman kuorman kanssa. Ihan turhaan jännitin uusien renkaiden toimivuutta. Hyvin rullaavat ja suodattavat tärinöitä niin paljon enemmän kuin maantierenkaat. Kaupungissa ajo reunakivetyksineen ja pyöräteiden halkeamien kera ei enää tunnu missään vaan meno on varsin silkkistä. Lisäksi renkaat sujahtivat paikalleen ilman asennuskiukkua, vaikka kyseiset kumit nettikeskustelujen perusteella eivät ole ihan helpoimmasta päästä. Ongelmat alkoivat vasta sisäkumien kanssa, joiden venttiilit eivät olleet tarpeeksi pitkät profiililtaan korkeampiin kiekkoihin. Sopivia sisäkumeja onneksi löytyi kivijalkamyymälästä, mutta reissulle täytyy varata muutamat ylimääräiset sekä paikkasarja.

Samalla reissulla nukuin yhden yön teltassa, jotta sain testattua viime kesänä hankkimaani makuupussia vähän viileämmässä kelissä. Tarkenin suhteellisen hyvin, mutta kerrasto olisi ollut kiva. Oli hyvä treenata myös teltan pystytystä talven jälkeen. Pystytyksessä apuna oli lapsityövoimaa, joten voi olla, että ajatukseni pääsi siinä hötäkässä vähän herpaantumaan. Myöhemmin katselin telttaa vähän kauempaa ja ihmettelin tuuletusikkunoiden saumoja ja sitä, etten ennen ole huomannut, että ne on jotenkin typerät sateen kannalta. Noh, ei niitä saumoja mitenkään huonosti oltu suunniteltu vaan kyseessä oli perinteinen user error. Olin laittanut päällikankaan väärinpäin. Vahvasti menee!

Viikko lähtöön. Enää ei voi paljoakaan tehdä mitään. Kunto on mitä on ja nyt vaan keskityn syömiseen sekä lepäämiseen. Varmaan olisi fiksua huoltaa myös omaa kroppaansa, joten joogaa, venyttelyä ja putkirullausta olkoon ohjelmassa vielä ennen matkan alkua!

Kolari – Helsinki

Iik! Nyt on junaliput paluumatkalle hankittu. Jotenkin matkaan lähteminen konkretisoitui, kun reissun päätöspäivä lyötiin kalenteriin. Vaikuttaa siis ihan oikeasti siltä, että retki toteutuu ja suuntaan juhannuksen tienoilla fillarilla Helsingistä Jäämerelle. Se jää sitten nähtäväksi, että päästäänkö perille asti vai telttaillaanko kuukausi matalalla profiililla jossain kehäteiden ulkopuolella ja palataan hissukseen takaisin kotiin.

Pyöräilyurakan aloitus puolestaan määräytyi sen perusteella, että matkan varrelle osui Hailuodossa järjestettävä Bättre Folk -festari. Jouduin käymään pientä painia pääni sisällä, että haluanko viettää juhannuksen maantiellä fillarin satulassa sen sijaan, että olisin merellä melontaseuran perinteisellä juhannusretkellä. Festarit veivät kuitenkin voiton, koska kyseiset hipsteribailut taitavat jäädä kesän ainoaksi suuremmaksi musiikkitapahtumaksi, jonne ehdin. Melomaan joutaa sitten loppukesästä, kun tsygä on Jäämeren jälkeen laitettu myyntiin tai vähintään tungettu varaston pimeimpään nurkkaan.

Uudet renkaat tulivat vihdoin perille. Tänään siis edessä pyörän pesu ja vanhat maantiekumit menevät vaihtoon. Vähän jännittää, että kuinka tahmeaksi meno muuttuu painavammilla ja leveämmillä renkailla. Toivottavasti järeämmät renkaat ovat kuitenkin kestävämmät, kun tien päällä ei jaksaisi olla koko ajan sisäkumeja paikkaamassa.