Pyhäsalmi-Rantsila 93 km

Matkaseuralaiseni päätti pitää muutaman lepopäivän kehnoon säähän vedoten ja jäi ystävälleen Pyhäsalmelle. Arvostan sitä, että hän osaa kuunnella kroppaansa ja mieltään, eikä tarvitse väkisin polkea, jos se ei tunnu mukavalta. Ei tämän matkan tarkoitus ole veren maku suussa pyöräileminen tai jatkuva kärsiminen huonoissa olosuhteissa. Minulle päätös matkan jatkamisesta oli kuitenkin selvä, koska olen ajokunnossa ja fillari on ehjänä, niin en nähnyt syytä hypätä bussin kyytiin.

Pyhäsalmen vaskikellot lähettivät sooloilijan matkaan. 

Eihän se mitään herkkua ole lähteä tien päälle sateeseen, mutta polte mennä eteenpäin ja vetää reissu loppuun on kova. Ympärivuotinen työmatkapyöräily viimeisen neljän vuoden ajalta sekä melontaharrastus ovat opettaneet sietämään vähän heikompia kelejä ja kastumista. Maastokelpoisuuteni ei kuitenkaan ole vielä ihan täydellistä ja niin tänäänkin päädyin telttailun sijaan varaamaan majoituksen ennakkoon. 

Sadekeli ei siis ahdistanut liikaa, kun tiesi pääsevänsä lämpimään suihkuun, ja että saisi märät varusteet kuivatettua. Alkumatkan aikana satoi välillä enemmän ja vähemmän. Puolessa välissä pidin ruokatauon Kärsämäellä ja silloin kengät olivat jo sadesuojista huolimatta litimärät. 

Tauon jälkeen taivas kirkastui, mikä olikin hyvä, sillä huoltoaseman pihalla odotti murheellinen näky: reissun ensimmäinen puhjennut rengas. Onni onnettomuudessa oli se, että rengasrikko tapahtui 10 metrin päässä huoltsikan ilma- ja vesipisteestä. Sain pestyä kuraisen renkaan ja vanteen ennen sisäkumin vaihtoa, jolloin oli epätodennäköisempää, että renkaan sisälle joutuisi hiekkaa. Paineilmalla uusi kumi täyteen ja matka jatkui kepoisasti. 

Päivän taival oli tylsää suoraa nelostietä, mutta kevyt sivumyötäinen ja miltei koko matkan jatkunut pieni alamäki siivittävät mukavasti etenemistä. Ajoaikaa kului vajaa neljä tuntia, joten selvisin suhteellisen vähällä satulassa istumisella. 

Perillä odotti majoitus vanhassa aitassa, jossa parasta on sängyn päälle levitettävä hyttysverkko. Itikat ovat kiusanneet jo tässä vaiheessa matkaa ihan tarpeeksi, joten en ole kovin innoissani pohjoisessa odottavasta räkkäajasta. 

Kohta täytyykin jo sukeltaa vällyjen alle, koska lupasin majoituspaikkaan saapuessani, että olen huomenna aamupalalla jo kahdeksalta.