Olin katsonut jo aikaisemmin korkeuskäyriä, joten oli hyvin tiedossa, että osuus tulisi sisältämään paljon nousua. Muutama mäki pääsi silti yllättämään ja jouduttiin lopulta talutushommiin. Esimerkiksi Vaarunvuoret Jyväskylän Korpilammilla hyydyttivät menon ja alaspäin ei myöskään uskaltanut jarruttamatta lasketella. Nyt sai jonkunlaista hahmotuskykyä siihen, että minkälainen on nousu, jos Wikipedia ilmoittaa mäen kohoavan 75 m ylöspäin vallitsevasta maastosta. Myöskin paikannimistä voi vetää jonkunlaisen johtopäätöksen eli vuori tarkoittaa jotain muuta kuin mäki.
Pientä sykkeen nousua tarjoiltiin myös silloin, kun huomasin vasemmanpuolen kammen olevan irtoamassa. Luulin aluksi, että lukkopolkimista on jotain löystynyt, kun poljinta nostaessa jalka lonksui sivuttaissuunnassa. Lähempi tarkastelu paljasti tilanteen vakavuuden ja tunsin kiitollisuutta, että kampi ei ollut pettänyt hurjissa alamäissä. Oli myöskin helpotus huomata, että vika oli korjattavissa kuusiokoloavaimella, eikä matka katkennut alkumetreillä varusteiden totaaliseen pettämiseen. Hieman kuitenkin ihmetyttää, että miten kampi on pyörähuollossa laitettu kiinni, mutta tuleepahan tästä lähtien tarkistettua kaikki oleelliset kiinnitykset aamulla ennen satulaan hyppäämistä.
Sevisimme pitkän päivän päätteeksi Jyväskylään opiskelukaverini passattavaksi. Kiitollisina kaavimme lohipastan kitusiimme viimeistä murua myöden. Ja mikä parasta, saamme huomenna kiskoa niskaamme puhtaat ja kuivat vaatteet. Haisen siis ainakin ekat kilometrit ihan hyvältä, mutta kuivista vaatteista iloitseminen taitaa sääennusteen mukaan kestää valitettavan vähän aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti