Kävin vähän rentouttamassa kroppaa ja mieltä joogassa. Raukea olo viimeisteltiin vielä läheisessä thaimaalaisessa ravintolassa isolla annoksella hiilihydraatteja ja sitten oli aika hyvästellä maastopyörä, joka jäi ystävän hellään huomaan matkani ajaksi. Pyörät tykkää, että niillä ajetaan ja kun on itse kolhinut fillariaan jo tarpeeksi, niin raaskii ajokkia lainata myös muille. Kalliiksi vaan kuulemma tulee tällaiset fillarikokeilut, kun sitten voi lainaaja joutua itse pyöräkaupoille maasturin hankintaan. Lohdutukseksi voin sanoa, että polkupyörän ostaminen kannattaa aina.
Seuraava rasti oli kyläreissulle unohtuneen juomapullon noutaminen, kameran muistikortin ostaminen, rahanvaihto ja cyclocrossin hakeminen huollosta. Kaikki muu hoitui hyvin, mutta kun lähdin polkemaan huolletulla pyörällä kotiin, niin huomasin, että pienemmällä eturattaalla ajaessa vain 4/9 vaihteista oli ajokunnossa. Palasin takaisin pyöräkauppaan ja en tiedä miten ihmeessä pystyin harjoittamaan jotain zeniläisen mielenhallintaa, kun kuulin huoltomieheltä, ettei asialle ole mitään tehtävissä, koska eturattaat eivät olleet yhteensopivat. Eturattaat olivat liian lähellä toisiaan ja kun pienemmällä rattaalla ketju meni tarpeeksi ristiin, se hankasi isompaan eturattaaseen. Sain myöhemmin kehuja itsehillinnästäni, mutta tietäisivätpä vaan kuinka itkupotkuraivarit ja totaalinen romahtaminen olivat lähellä. Pyöräkaupan ihana asiakaspalveluhenkilö ymmärsi kuitenkin hätäni näennäisestä tyyneydestäni huolimatta ja alkoi miettiä luovaa ratkaisua eturattaiden etäisyyden kasvattamiseen. Huoltomies haettiin uudelleen paikalle ja hänelle selitettiin tilanteen vakavuus, että pitäisi tästä Jäämerellä polkea ja olisi kovin suotavaa, että fillari olisi parhaassa mahdollisessa kunnossa lähtiessä. Ongelmaa päädyttiin ratkomaan laittamalla eturattaiden väliin prikkoja tms. ja näin lisäämään rattaiden etäisyyttä toisistaan. Sormet ristiin, että viritelmä toimii! Lopputuloksen pääsen testaamaan huomenna. Näin oli joogan tuoma sisäinen rauha kivasti vaihdettu kohonneeseen verenpaineeseen ja stressitasojen nousuun.
Jotain hyvääkin tässä päivässä on ollut: kannustavat tyypit. Huoltoepisodin selvittyä myös pyöräliikkeen myyjä tsemppasi ja sanoi, että vaikka kuinka olisi tuskaa jossain vaiheessa reissua, niin lopulta on ihan mieletön fiilis siitä, että on voittanut itsensä. Olen myös saanut liikuttavia viestejä ja hurjasti tsemppiä tapaamiltani tutuilta. Kiitos ihanat, että olette tukena ja seuraatte blogia! Toivottavasti saan päivitettyä kuulumisia tiheästi reissusta. En olekaan ollut toviin näin pitkällä reissulla, joten varmasti tulee myös ikävä takaisin tuttujen ihmisten pariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti