Ii-Kemi 85 km

Herättiin aikaisemmin kuin yhtenäkään muuna aamuna, koska haluttiin purkaa leiri uimarannan vierestä ja kaupungin läheisyydestä mahdollisimman varhain. Muuten ei olisi ollut kiirettä lähteä matkaan, kun päivän siirtymä ei ollut erityisen pitkä. Jotenkin kummasti ehdotukseni 150 km etapista ei saanut kannatusta karavaanissamme, joten etenemme pienemmissä siivuissa. Mikä tarkoittaa ikäväkseni myös sitä, että munkin ja suklaan syöntiä täytyy hillitä, koska energiankulutus on maltillisempaa kuin olin ajatellut. 

Tänään saavuimme Lappiin ja poronhoitoalue alkoi. Pyörät pysäytetään ja kamerat kaivetaan esiin, sitten kun bongaamme ensimmäiset porot. Maisemassa ei ole vielä suurta eroa Keski-Suomeen, mutta ihmisten murteista huomaa, että ollaan siirrytty pohjoiseen. Hailuodon festareilla bändi pyydettiin keikan loputtua uudelleen lavalle huutamalla lis-sää, lis-sää. 

Jos hyttyset kiusaavat minua, niin näköjään paikalliset elikotkin saavat osansa. En ole aikaisemmin nähnyt niin aktiivisia poneja kuin majoitusalueemme kavioeläimet. Hetkeäkään eivät paikallaan pysyneet ja välillä koettivat päästä ahdistelijoistaan eroon piehtaroimalla ja laukkaamalla.

Yövymme telttamajoituksessa Pohjanrannan leirintäalueella Suomen pisimmän joen virratessa vieressämme. Äkkiseltään voisi luulla olevansa järven rannalla, niin leveä on Kemijoki laskiessaan Pohjanlahteen. Vähän toistenlainen mittakaava kuin tutulla Vantaanjoella. 

Leirintäalue sijaitsee tanssilavan, tallin, viinitilan ja hotellin yhteydessä. Pihapiiristä löytyy myös paanukirkko sekä kalalammikko, josta voisi kalastaa kirjolohta 10 euron kappalehintaan. Tyydyin kuitenkin vain keittelemään pussipastaa leirintäalueen keittiössä, koska fileerausveitsi jäi kotiin. 

 

Sain lukijapalautetta, että enemmän pitäisi laittaa kuvia blogiin. Koetan jatkossa olla ahkerampi kuvaamisen suhteen. Lisää kuvia löytyy Instagramista tunnuksella @liikutamua ja selaimella surffatessa blogin oikean laidan sivupalkista.