Tähtäimessä huippuvuoret 2016

Pyöräretki Jäämerelle tutustutti pohjoisen maisemiin. Syntyi ajatus hiljentämisestä ja paluusta Jäämerelle. Jospa seuraavana kesänä jättäisi pyörän matkasta ja vaihtaisi vaelluskengät jalkaan. Näkymät vaihtuisivat hitaammin ja ehtisi paremmin kiinnittää huomiota kaikkiin näreisiin ja sammaleisiin. Yksin en vieläkään uskalla nukkua teltassa, joten olin jälleen reissuseuraa vaille valmis uuteen seikkailuun.

Melontakaveri vinkkasi Helsingin ja Hyvinkään aikuisopistojen järjestämästä Tähtäimessä huippuvuoret 2016 kurssista. Osallistuminen kurssille ratkaisisi haasteet puuttuvan matkaseuran suhteen. Ilmoittautumispäivänä olin kärppänä klikkaamassa nettihakemusta ja mahduin mukaan kurssille. Vielä kun loma-anomus oli töissä hyväksytty, niin tuttu pieni jännitys ja kihelmöinti valtasivat mielen. Mikä onkaan parempaa kuin haaveilu ja odotus tulevasta retkestä?

Kurssi kokoontuu kerran kuussa kevään ajan. Vietämme viikonlopun yhdessä telttaillen ja käymme läpi esimerkiksi ensiaputaitoja. Heinä-elokuun taitteessa lennämme Huippuvuorille ja teemme siellä viiden päivän vaellusreissun.

Kurssin ensimmäinen kokoontuminen oli heti tammikuun alussa Lohjan Meriturvassa, joka on merenkulun turvallisuuskoulutuskeskus. Huikea paikka, jossa voidaan harjoitella vaikka upoavasta helikopterista pelastautumista ja laivalta evakuoitumista pelastuslauttoihin. Jos tulevalla vaelluksella ilmenee jotain suurempia ongelmia ja joudumme turvautumaan ulkopuolisten apuun, niin evakuoiminen tapahtuu helikopterilla. Meriturvassa harjoittelimme helikopteriin pelastautumista ja meidät vinssattiin vedestä yhdeksän metrin korkeudessa olevaan helikopterisimulaattoriin.

Vaelluksen lopuksi voi myös osallistua melontaretkelle, joten kävimme testaamassa, että miltä tuntuu, jos joutuu veden varaan vähän kylmemmillä keleillä. Hengasimme kuuden asteen kylmävesialtaassa ja harjoittelimme turvakelluntaa yksin ja ryhmässä. Melontaretkelle saamme toki kuivapuvut, muuten ei olisi asiaa pohjoisen merille.

Pahin koettelemus Meriturvassa oli hyppääminen pelastusliiveissä yli neljän metrin korkeudesta. Penskana tuli muutaman kerran hypättyä kolmesta metristä, mutta en siitä koskaan suuremmin nauttinut. Aikuisena olen tullut vielä aremmaksi hyppäämisen suhteen, enkä ole altaan reunaa korkeammalle kiivennyt 15 vuoteen. Mikään pakko ei ollut hypätä, mutta korkeus oli vielä suhteellisen siedettävä ja sain pakotettua jalat irti rappusilta. Itsensä ja pelkojensa voittamisesta seurasi sangen tyytyväinen ja helpottunut olo.

Harjoitusten ja saunomisen jälkeen suunnitelmissa oli leiriytyä koulutuskeskuksen pihalle yöksi, mutta napakan pakkasen takia telttailu ei ollut tarkoituksenmukaista tulevaa vaellusta varten. Lämpötila Huippuvuorilla on kesäisin Golfvirran ansiosta pääosin plussan puolella. Muutama kurssilainen kuitenkin rohkeasti majoittui pihalle. Omat varusteet olisi ehkä riittäneet -10 asteen keliin, mutta nyt lähdin ihan tyytyväisenä kohti omaa kotia.

Seuraava tapaaminen kurssin puitteissa on helmikuussa Nuuksiossa. Jospa paukkupakkaset olisivat silloin hieman hellittäneet ja pääsisi pitkästä aikaa ulos nukkumaan.

Huikea vuosi

Kerran eräs kolleega sanoi, että näytän siltä kuin olisin aina lähdössä retkelle, koska käytössäni oli suhteellisen kookas reppu. Taisin kommentoida kaverille, että elämä on retki.

Repovesi, kuva E. Rantanen

Kulunut vuosi on ollut yksi hassuimmista elämäni retkistä. Olen tyytyväinen, että henkisesti voin paremmin kuin vuosiin. Olisin voinut lamautua, mutta onnistuin pitämään mielen positiivisena, näin mahdollisuuksia ja uusia ovia sulkeutuneiden sijaan. Muutos on hyvä. 

Keväällä sain viettää paljon aikaa läheisten ihmisten kanssa ja luoda suhteita suvun nuorimmaisiin. Liikuin, suoritin huvikseni liikuntalääketieteen opintoja ja olin mukavan kiireinen.

Kesä meni pitkälti Jäämerelle pyöräillessä. Melomaan en joutanut kymmentä kertaa enempää, mikä on suhteellisen säälittävää. Ehkä sitten seuraavana kesänä enemmän tunteja kajakissa kuin fillarin satulassa.

Hailuoto

Pello

Norja

Ylläs

Todellinen kiire iski myöhemmin. Fyssariopinnot veivät syksyllä tuntemattomille poluille ja oli hienoa tutustua mahtaviin tyyppeihin. Opin paljon ihmiskehon toiminnasta, jouduin haastaman itseäni uusissa tilanteissa ja muiden opiskelijoiden seurassa opin myös paljon itsestäni. Harrastukset hiukan kärsivät, kun pitikin lukea tentteihin ja tehdä läksyjä.

Kun luulin olevani todella kuormitettu ja kiireinen, niin mutkan takana odotti lisää haasteita. Työelämämä tarjoili uusia tuulia ja samalla hoidin koulujutut loppuun. Aikaa retkille ja harrastuksille ei ollut, mikä näkyi myös blogin hiljaiselona. Onneksi tentit ovat nyt takana ja opiskelut saavat jäädä hautumaan. Tulevasta vuodesta tulee jännä ja ammatillisesti kehittävä. Hieman sekavin oloin odottelen, että kuinka hommat alkavat soljua ja arki asettuu uomiinsa. Töiden lisäksi aikaa pitäisi jäädä tulevaisuudessa myös muulle elämälle.

Jos kulunut vuosi oli hieno, niin ei seuraavakaan hullummalta näytä! Tässä vaiheessa voin hieman paljastaa vuoden 2016 suunnitelmia. Olen palaamassa kesällä Jäämerelle. Matkan valmistelut vievät minut jo muutamien päivien kuluttua telttailemaan pakkaseen, joten pysykää kuulolla.

Näin uuden vuoden ja uuden seikkailun alkaessa tahdon kiittää teitä ystäväni, että olette liikuttaneet mua, kulkeneet rinnallani ja tehneet viime vuodesta niin huikean!