Villi kortti

Tammikuussa kotimatkalla kanoottipoolon uimahallitreeneistä tuli sattumalta poolokaverin kanssa puheeksi haaveilut Jäämerelle polkemisesta. Kaveri kertoi, että hänen veljensä voisi olla kiinnostunut reissusta ja ei mennyt aikaakaan, kun asia oli tarkistettu. Tyyppi olisi mukana! 

Tässä vaiheessa muistelen itseni kanssa tekemää sopimusta, etten enää koskaan lähde yön yli reissuun tuntemattomien kanssa. Ei sillä, ettenkö luottaisi ihmisiin. En vaan luota siihen, että oma pinna kestää matkaseuraa, jos toinen paljastuu ärsyttäväksi. Noh, tätä sopimusta on tullut muutenkin rikottua ja reissun toteutumisen kannalta tärkeintä oli, että olin löytänyt jonkun, joka innostuu ja lähtee seuraksi. Villillä kortilla mennään!

Muutamaa viikkoa myöhemmin tapaan tulevan matkaseuralaiseni Pasilan asemalla. Jännittää vähän. Mitä jos ei tullakaan juttuun? Enhän edes tunne kovin hyvin sitä poolokaveriakaan. Enää ei voi perääntyä. Moi, mä oon Leena! 

Kolme tuntia myöhemmin, olemme jutelleet enemmän jäätelö- ja karkkimieltymyksistä kuin pyöräilystä. Turha kai mainita, että tulemme hyvin juttuun. Molempien lempikarkkia ovat hedelmäturkkarit ja mehujäistä voiton vie Ässämix. Hyvä reissu tulossa!

Lisää haaveilua

Tammikuun alussa olin saanut luettua Matti Rämön kirjan Polkupyörällä Jäämerelle. Olin hieman pettynyt törmätessäni Rämön kirjoituksiin, koska naiivisti olin ajatellut keksineeni jotakin uutta hahmotellessani pyöräretkeä. Todellisuudessa kuitenkin Suomi taitaa olla jo koluttu ristiin rastiin ja retkistä on kirjoitettu useita kirjoja ja vielä useampia blogitekstejä.

Surffaillessani löysin Erkki Lampénin matkakertomukset, jotka lisäsivät innostustani Jäämeriprojektin suhteen. Lampén on mm. kävellyt Helsingistä Jäämerelle, pyöräillyt Suomen ympäri rajoja pitkin, hiihtänyt Porvoosta Nuorgamiin ja melonut Inarista Suomenlahdelle. Näistä retkistä hän on kirjoittanut kirjan Neljä retkeä läpi Suomen, jota parhaillani jonotan kirjastosta. Sillä aikaa olen lukenut Lampénin blogitekstejä kävelystä Jäämerelle, jotka kertovat kesäisestä Suomesta ja ihmisten vieraanvaraisuudesta. Toivoisin myös omalle reitilleni paljon mukavia kohtaamisia ihmisten kanssa.

Pienellä googlettelulla löytyi muutamia parhaillaan käynnissä olevien pyöräreissujen blogeja. Jukka Salmisen viiden vuoden projektiksi paisunut maailman ympäri pyöräily on mittasuhteissaan niin överi, että omasta suunnitelmastani ei paljon viitsi puhua samana päivänä. Samoin Rivers and Deserts blogin kundien maailman valloitus polkupyörillä on sellainen ponnistus, ettei sitä kesäloman puitteissa tehdä. Instagramissa olen puolestaan nauttinut sumuisista ja kauniista kuvista, joita Gonebikefishing postaa pyöräilyä ja kalastamista yhdistävältä Euroopan retkeltään.

Herää kysymys, että kiinnostaisiko ketään seurata amatöörin räpellystä halki turvallisen ja tylsän kotimaan, kun oikeat journalistit ja valokuvaajat loihtivat mahtavia matkakertomuksia eksoottisista paikoista ympäri maailman? Ainakin luulisin omien vanhempieni kiinnostuneen, että missä tytär viilettää, joten kaksi aktiivista lukijaa ovat taattuja. Toivoisin myös, että voisin olla esimerkkinä, että ei tarvitse olla suurin ja vahvin voidakseen toteuttaa unelmiaan. Vanhempanakin voi innostua liikunnasta ja löytää uusia harrastuksia. Lähde siis mukaani seuraamaan valmistautumista seikkailuun!

Jos sinulla on tiedossa kiinnostavia retkikirjoja tai -blogeja, niin vinkkaa niistä kommenteissa!

Haaveilua

Syksyllä 2014 tuijotin näytön yli johonkin työpaikan parkkipaikan takana olevaan kaukaisuuteen. Välttelin toimeen ryhtymistä ja haaveilin kesästä. Inspiraatiota etsien näpyttelin Suomen kartan esiin Google Mapsistä. Tostahan menisi ihan suora reitti Helsingistä Jäämerelle!

Reittihaun avulla selvisi, että Helsingistä Norjan puolelle Altaan olisi matkaa 1300 km. Se tekisi kahdelle viikolle jaettuna reilu 90 km päivälle eli ei juuri mitään. Haave pyöräilyreissusta alkoi elää.

Uskaltaisinko lähteä yksin? Ei, en pystyisi rentoutumaan ja nukkumaan öitäni levollisesti yksin teltassa jossain keskellä ei mitään. 

Kuka lähtisi mukaan? Varovainen kysely lähipiiristä ei tuottanut tulosta. Jatkoin haaveilua ja lainasin kirjastosta kaikki pyörämatkailusta kertovat teokset.