Villi kortti

Tammikuussa kotimatkalla kanoottipoolon uimahallitreeneistä tuli sattumalta poolokaverin kanssa puheeksi haaveilut Jäämerelle polkemisesta. Kaveri kertoi, että hänen veljensä voisi olla kiinnostunut reissusta ja ei mennyt aikaakaan, kun asia oli tarkistettu. Tyyppi olisi mukana! 

Tässä vaiheessa muistelen itseni kanssa tekemää sopimusta, etten enää koskaan lähde yön yli reissuun tuntemattomien kanssa. Ei sillä, ettenkö luottaisi ihmisiin. En vaan luota siihen, että oma pinna kestää matkaseuraa, jos toinen paljastuu ärsyttäväksi. Noh, tätä sopimusta on tullut muutenkin rikottua ja reissun toteutumisen kannalta tärkeintä oli, että olin löytänyt jonkun, joka innostuu ja lähtee seuraksi. Villillä kortilla mennään!

Muutamaa viikkoa myöhemmin tapaan tulevan matkaseuralaiseni Pasilan asemalla. Jännittää vähän. Mitä jos ei tullakaan juttuun? Enhän edes tunne kovin hyvin sitä poolokaveriakaan. Enää ei voi perääntyä. Moi, mä oon Leena! 

Kolme tuntia myöhemmin, olemme jutelleet enemmän jäätelö- ja karkkimieltymyksistä kuin pyöräilystä. Turha kai mainita, että tulemme hyvin juttuun. Molempien lempikarkkia ovat hedelmäturkkarit ja mehujäistä voiton vie Ässämix. Hyvä reissu tulossa!