Alun perin pyöräilyvillitykseni lähti liikkeelle sisäpyöräilystä.
Tässä kohtaa täytyy mainita, että kavereiden esimerkillinen työmatkapyöräily ja
loputtomat kahvipöytäkeskustelut fillareista olivat myös syyllisinä
pyöräilyinnostuksen tarttumiseen. Osansa soppaan aikoinaan lisäsi
opiskeluoikeuden päättyminen ja siten pompsahtaneet kustannukset
kuukausittaisessa bussilipussa. Lopulta tuli vain hetki, kun ruuhkabussissa työpäivän
jälkeen nököttäessä mietti, että onko mitään järkeä matkustaa bussilla 45
minuuttia, jotta pääsee spinning-tunnille? Voisiko saman ajan käyttää työmatkan
pyöräilemiseen ja saada liikunnan kaupanpäälle?
Vastaan puolestanne:
-Ei ollut järkeä
-Voisi ja kyllä, lähes kaikki muutkin matkat voi fillaroida.
Sitä kutsutaan hyötyliikunnaksi!
Nyt olen kuitenkin saattanut itseni julkisesti sellaisen
haasteen eteen, että jotain on tehtävä. Pelkällä hyötyliikunnalla ei tätä
tyttöä Jäämerelle kammeta. Vallitsevat sääolosuhteet huomioiden spinning-tunnit
alkoivat taas kummasti houkuttamaan ja paluu sisäpyöräilyn pariin oli
väistämätön. Ilokseni sain todeta, että viime vuosien treeneistä on ollut
jotain hyötyä, koska reilun vuoden taon jälkeen selvisin ensimmäisestä spinning-tunnista kunnialla!
Kyllä se kevätkin sieltä kohta tulee! Aurinko, sinut on nähty. Voit tulla jo pois piilosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti