Toukokuun toinen reissu suuntautui myöskin lähivesille ja olin elämäni ensimmäistä kertaa yksin melomassa ja elämäni toista kertaa yksin telttailemassa. Pakkasin mukaan minimivarustuksen, jotta sain kamat kannettua bussipysäkille. Suurin haaste oli kajakin nostaminen yksin alas vajan hyllystä, mutta siitäkin suoriuduin yllättävän näppärästi.
Parin tunnin suhteellisen pitkäveteisen melonnan jälkeen olin yöpymissaarella ja hetkeä myöhemmin nautiskelin tapaksia Airiston laivaliikennettä ja merimetsoja seuraillen. Lopulta aika kävi vähän pitkäksi ja hyttyset hyökkäsivät, joten painelin telttaan katsomaan tv-sarjoja puhelimen näytöltä.
Yöllä ei pelottanut telttassa ja muutenkin olin todella tyytyväinen pärjäämiseeni. Jatkossa tiedän, että jos en satu saamaan retkiseuraa, niin voin ihan hyvin lähteä lähivesille yksikseni.
Kesäkuun alussa olin melontaohjaajakurssilla Saaristomerellä. Lähtö oli Paraisten portilta ja yövyimme kaksi yötä Höglandissa. Kurssilla opeteltiin opettamista, erilaisia pelastamistekniikoita ja hinauksia. Parasta antia olivat maissa käydyt keskustelut ohjaamiseen ja opettamiseen liittyen.
 |
| Kuva: B. Donner |
Juhannuksena reissun kohteena oli Putsaari Uudenkaupungin edustalla. Pakattiin kaverin kanssa kajakit auton katolle ja hurautettiin Uuteenkaupunkiin, jossa seuraamme liittyi vielä kolmas retkeläinen, jolla oli paikallistuntemusta sikäläisistä vesistä.
Vajaan puolen tunnin melonnan jälkeen olikin jo lounasaika ja kävimme testaamassa juuri avatun ravintolan Iso-Haiduksen saaressa. Lounaan jälkeen matka jatkui Putsaareen, jossa jalkauduimme katsomaan saaren nähtävyyksiä.
Putsaaressa tapasimme paikallisia mökkiläisiä ja meitä houkuteltiin saunomaan ja grillaamaan parillekin mökille. Yllättävän avointa meininkiä ja leppoisaa juhannusfiilistä oli ilmassa. Kieltäydyimme kuitenkin kutsusta ja suuntasimme autiolle paratiisisaarelle omiin oloihimme.
Seuraavana päivänä ei tarvinnut lähteä mihinkään. Tuuli puhalsi 10 m/s voimakkuudella avomereltä ja nostatti aallokkoa. Mietiskeltiin kallion kolossa makoillessa, että on aikamoista luksusta vain olla tekemättä mitään. Sai nukkua päiväunet ja katsella tiirojen lentoa tuulessa ilman, että tuli tunne, että aika menee hukkaan. Tiirojen lisäksi nähtiin myös riskilöitä ja merikihuja sekä ihmeteltiin saaren kasvillisuutta ja kerättiin kipot täyteen metsämansikoita.
Iltaan mennessä tuuli laantui ja vaihdettiin saarta toiseksi yöksi. Uusi saari ei ollut ihan niin mieluisa kuin edellinen, mutta tunne saattoi myös johtua siitä, että oli pilvisempää. Ei edes houkuttanut mennä uimaan.
Aamulla päästiin nautiskelemaan tyynestä ja aurinkoisesta kelistä ja kotimatka taittui varsin sutjakkaasti.
Kesäkuulle mahtui vielä yhden yön retki Saaristomerelle. Tälläkin kertaa lähtö oli Paraisten portilta, josta suunnattiin länteen Dalskärille. Saarella oli saapuessamme yhdeksän purjevenettä, mutta onneksi löydettiin rauhallinen ja tuulelta suojaisa nurkkaus, johon pääsi helposti rantautumaan kajakilla. Leiriytymisen ja ruokailun jälkeen kierrettiin saari ympäri. Fysioterapeuttini suosittelikin minulle luonnossa kävelyä polven kuntouttamiseen, joten samalla tuli polvi jumpattua.
Seuraavana aamuna kierreltiin muutama tunti lähisaaria tyynessä kelissä ja palattiin takaisin Dalskärille lounaalle. Rauhallisen lounashetken ja uintitauon jälkeen lähdettiin kotimatkalle pienen myötätuulen saattelemina. Tältä reissulta uudeksi tuttavuudeksi jäi mustakurkku-uikku ja punajalkaviklo.
2019
Telttayöt 7 kpl
Melontakilometrit 230 km
