CYCLE148HKI

Talvipyöräily on raskasta. Olit kuinka hyvässä kunnossa vaan, niin nöyräksi vetää, kun hikoilee hangessa sotkien tuttua reittiä ja aikaa kuluu puolet enemmän kuin kesällä. Kilsojen keräily nopeuksien laskiessa ei oikein motivoi talvella. Lisäksi pidempiä ajeluita minulla rajoittavat palelevat varpaat, kun asiallisia talvipyöräilykenkiä ei ole vielä tullut vastaan kohtuullisella hintalapulla. Tosin viimeiset pari talvea ovat olleet ihanan leutoja pyöräilyn näkökulmasta ja fillarilla on päässyt viilettämään ilman suurempia taisteluita. Pyöräily jää kuitenkin talviaikaan minulla pitkälti pakolliseen hyötyliikuntaa ja paikasta toiseen siirtymiseen.

Nyt kuitenkin löysin fillarointihaasteen, josta sain kipinän laajentaa pyöräilyreviiriäni ja kaupunkituntemusta. Helsingin kaupunginosat on jaettu pienempiin osa-alueisiin ja haasteen ideana on kiertää  fillarilla kaikki 148 osa-aluetta. Omia fillarointisaldoja voi raportoida Instagramissa #cycle148hki Mainio syy lähteä pyöräretkelle tai hyötypyöräillessä kiertää vähän pidemmän mutkan kautta!

Kuusi fillaripäivää takana ja saldoksi on kertynyt 48/148. Kallio ja kantakaupunki ovat viimeiset sunnistuksen kannalta helpot kohteet, mutta pyöräilyn puolesta haasteelliset, koska pyöräteitä ei juurikaan ole, joten täytyy polkea autojen seassa. Muutenkin tuntemattomia teitä fillaroidessa on välillä hankalaa löytää hyviä reittejä, kun pyörätiet ja -kaistat tuntuvat loppuvat kuin seinään ja jatkoa saa etsiä jostain risteyksen toiselta laidalla. Itä-Helsingissä on puolestaan luvassa paljon eksymisiä, koska alue ei ole minulle kovin tuttua. Odotan erityisesti tutustumista rannan osa-alueisiin ja taidankin jättää ne keväämmälle, jotta jäät ehtivät lähteä ja pääsee nauttimaan merellisestä Helsingistä.

Spinning around –kevät tule jo!

Alun perin pyöräilyvillitykseni lähti liikkeelle sisäpyöräilystä. Tässä kohtaa täytyy mainita, että kavereiden esimerkillinen työmatkapyöräily ja loputtomat kahvipöytäkeskustelut fillareista olivat myös syyllisinä pyöräilyinnostuksen tarttumiseen. Osansa soppaan aikoinaan lisäsi opiskeluoikeuden päättyminen ja siten pompsahtaneet kustannukset kuukausittaisessa bussilipussa. Lopulta tuli vain hetki, kun ruuhkabussissa työpäivän jälkeen nököttäessä mietti, että onko mitään järkeä matkustaa bussilla 45 minuuttia, jotta pääsee spinning-tunnille? Voisiko saman ajan käyttää työmatkan pyöräilemiseen ja saada liikunnan kaupanpäälle?

Vastaan puolestanne:

-Ei ollut järkeä

-Voisi ja kyllä, lähes kaikki muutkin matkat voi fillaroida. Sitä kutsutaan hyötyliikunnaksi!

Nyt olen kuitenkin saattanut itseni julkisesti sellaisen haasteen eteen, että jotain on tehtävä. Pelkällä hyötyliikunnalla ei tätä tyttöä Jäämerelle kammeta. Vallitsevat sääolosuhteet huomioiden spinning-tunnit alkoivat taas kummasti houkuttamaan ja paluu sisäpyöräilyn pariin oli väistämätön. Ilokseni sain todeta, että viime vuosien treeneistä on ollut jotain hyötyä, koska reilun vuoden taon jälkeen selvisin ensimmäisestä spinning-tunnista kunnialla!

Kyllä se kevätkin sieltä kohta tulee! Aurinko, sinut on nähty. Voit tulla jo pois piilosta.