Koska pakkausrutiinit eivät vielä ole muotoutuneet kovin sujuviksi ja tavarat hakevat paikkaansa, niin liikkeellelähtöön saa tuhraantumaan tuhottomasti aikaa. Tämä aamu oli pohjanoteeraus omalta osaltani. Olimme hyvästelleet meitä kestinneen ystäväni ja olimme pihalla kamojen kanssa, kun tajusin, etten ollut nähnyt pyöränavainta pakatessani. Paha aavistus oli, että avain olisi jäänyt sisälle ja kaverini oli tietysti jo ehtinyt lähteä töihin. Ei muuta kuin laukkujen tyhjennyt kadulle ja tavaroita penkomaan. Helpotus oli huikea, kun avain lopulta löytyi toisesta takalaukusta. Tästäkin taas toivottavasti opittiin jotain.
Hiljalleen Jyväskylä jäi taakse ja edessä matelivat synkät pilvet. Nelostie ei ollut maisemilla pilattu, mutta parin päivän mutkittelun ja mäkisen maaston jälkeen suora tie tarjosi jonkinlaista vaihtelua. Nousua riitti tälläkin etapilla ihan tarpeeksi, mutta mäet olivat edellisiä päiviä loivempia ja jaloissa riitti voimaa pyörittää kampia. Autojen melussa vaipui helposti omiin ajatuksiin, mikäli piennar oli leveää, eikä vaatinut herpaantumatonta tarkkaavaisuutta. Jopa rekat väistivät kiitettävästi pyöräilijöitä, joten tieosuus ei ollut liian stressaava.
Ruokatauon jälkeen taivas yllättäen kuitenkin kirkastui ja pääsimme perille kastumatta. Illemmalla Viitasaaren yli vyöryi reipas ukkosrintama, joten oli silti ihan hyvä valinta majoittua leirintäalueen pieneen mökkiin telttailemisen sijasta. Taas saatiin pyykit pestyä ja kuivattua sekä tyynyt pään alle.
Kenkien sadesuojat olivat jalassa koko päivän aivan turhaan. Huomenna sadevarusteille taitaakin olla enemmän käyttöä. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti