Upinniemi, Kirkkonummi

Työt ja työmatkan kulkeminen rokottavat harrastetoimintaa edelleen, eikä kesälomaa liiemmin ole. Keväältä ei siis juurikaan ole kertynyt blogin täytettä muutamista satunnaisista melonta- ja pyöräilykerroista. Nyt kuitenkin tuli vastaan sellainen reissu, että halusin tulla päivittämään blogia ja kirjaamaan itselleni muistiin fiiliksiä viikonlopun melontaretkeltä.

Ystävä kysyi minua Upinniemeen Maanpuolustuskoulutusyhdistuksen naisille suunnatulle melontakurssille ohjaajaksi ja olin tietysti innolla mukana. Kurssi alkoi perjantaina varusteiden jakamisella ja kalustoon tutustumisella. Vesillä käytiin sen verran, että kurssilaiset pääsivät testaamaan kajakin kaatamista ja pelastautumista takaisin kajakkiin parin avustamana.


Vilpoisen illan jälkeen painuttiin Meritiedustelun parakkiin lämpimään suihkuun ja iltapalalle. Oli mielenkiintoista päästä hieman kurkistamaan puolustusvoimien meininkiin ja nukkua yhden yön verran kasarmialueella päivystysvuoroineen. Yksi yö punkassa pyörimistä riitti ja sitä toivoi, että seuraavat unet olisivat makoisammat saaristossa melontapäivän jälkeen.

Seuraavana aamuna lähdettiin vesille ihmettelemään kuinka kurssilaisten kaksikkokajakit käyttäytyvät tuulessa ja harjoiteltiin kajakkien ohjaamista. Ei käynyt kurssilaisia kateeksi. Kaikki mun kanssa kaksikossa olleista tietää, ettei meikäläisen hermot meinaa kestää moista venkslaamista. Yksin kun meloo, niin voi kajakin mutkittelusta syyttää vain itseään.

Kurssilaiset selvisivät mielestäni hyvin paatteineen ja huumorintajuakin löytyi, vaikka tuulinen sää vähän kohmettikin sormia. Lounas tarjoiltiin melontareitillä kenttämuonituksen toimesta ja ruoan jälkeen trangialla keitetty murukahvi piristi mukavasti.

Lounaan jälkeen matka jatkui syvemmälle saaristoon ja kohti seuraavan yön majapaikkaa. Melomista päivälle kertyi maltilliset kymmenkunta kilometriä. Perillä meitä odotti mökki ja rauhaisa ilta vailla sen kummempaa suorittamista. Saunottiin, puhuttiin melonnasta, mutusteltiin sissimuonapakkausten antimia ja otettiin rennosti mahtavista maisemista nauttien.

Yöunet jäi tälläkin kertaa vähiin hyttysten ja saarella rampanneiden veneiden takia. Edellisen päivän melonta oli kuitenkin niin kevyttä liplattelua, että kroppa ei ollut kovin kuormittunut. Aamupuurojen jälkeen pakattiin tavarat ja hiljalleen jengi siirtyi kajakkeihin. Aikataulussa oli varaa meloa rauhassa ja vähän mutkan kautta lähtösatamaan. Saaristosta olisi voinut jäädä nauttimaan pidemmäksikin aikaa ja tuli kova polte päästä pian uudelleen vesille retkeilemään.

Oli jälleen kerran mahtavaa tutustua uusiin ihmisiin ja viettää viikonloppu saman henkisten loistotyyppien kanssa, mutta oli myös aika siistiä päästä lopulta kotiin ja omaan sänkyyn nukkumaan. Hienon viikonlopun fiiliksissä tuli ilmoittauduttua oman melontaseuran juhannusretkelle eli suuntana silloin Porkkalan seutu ja lisää sielunmaisemaa.