Monet tapahtuman osallistujat kävelivät hieman vaikean oloisesti satulassa vietettyjen kilometrien jälkeen. Viimeinen päivä oli kuulemma ollut rankka vastatuulen vuoksi.
Aamulla bussit tulivat noutamaan hullut pyörineen. Me normaalit polkijat sen sijaan pakkasimme telttamme tarakalle ja suuntasimme sinne, mistä olimme tulleetkin -Altan kanjoniin.
Liikennemerkit varoittivat: 6 km 8 % nousua. Itselläni ei ollut käsitystä, että minkälaista ponnistelua mäkien prosentit vaativat. Nyt kokemuksen kautta tiedän, että moinen nousu on aika rankka 20 kg varusteet mukana, mutta ei mahdoton.
Selvisinme kanjonista taluttamatta. Pidimme kahvitauon tutussa kakkupaikassa Suolovuobmi fjellstuessa 50 km päässä Altasta. Koska ei ollut mihinkään kiire, niin ehti sitä vähän loikoilla nurmikollakin.
Seuraava tauko oli tarkoitus pitää Mazessa, mutta Norjassa on vähän heikosti kauppat auki sunnuntaisin. Kurvasimme Mazesta takaisin 93-tien varrella olevaan Tourist centeriin, jonka takapihalta menomatkalla saimme täytettyä vesipullomme. Nyt kioski oli auki ja pääsimme jätskille.
Illaksi päädyimme tutulle Pikefossin vesiputoukselle, jossa itseasiassa telttailu on kielletty tundran kulumisen vuoksi. Valitsimme tällä kertaa teltan paikan jo valmiiksi hyvin tallatulta alueelta, joten tuskimpa teimme kovin suurta rikosta. Maisemat on kohdillaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti