Pellosta Kolariin pääsee kahta tietä, joista valitsimme hieman pidemmän, mutta Tornionjokea seurailevan vaihtoehdon. Valitettavasti tieltä ei jokea usein nähnyt, mutta ainakin autoliikennettä oli todennäköisesti vähemmän kuin lyhyemmällä reitillä. Kyseiselle pätkälle ei osunut pahoja nousuja. Tie oli muutenkin ainakin nelostietä mielekkäämpi ajettava mutkineen ja kumpuilevine maastoineen.
Matkalle osui Lappeankoski, jossa Tornionjoki ja Muonionjoki yhdistyvät. Tieltä ei koskea kunnolla nähnyt ja yrityksestä huolimatta emme päässeet ihastelemaan kuohuja lähempää, koska valitsemamme polku päättyi soiseen maastoon. Kengät märkinä jouduimme jatkamaan matkaa hieman pettynein mielin.
Tornionjoki on Euroopan pisin vapaana virtaava joki ja tunnettu lohistaan. Reitillä olikin paljon lohen kalastuslupien myyntiä ja kalastusturismia. Koska onki ei tullut mukaan, niin omat loheni metsästin Kolarilaisen K-kaupan tiskistä. Iltapalaksi kelpasi herkutella graavilohella. Paikallista tietenkin.
Majoituspaikka valikoitui tällä kertaa toisen pyörämatkailijan blogitekstien perusteella. Tätäkin blogia lukeva ja kommentoinut Esa (liikututtaa.blogspot.fi) oli muutamaa päivää aikaisemmin löytänyt Kolarista kohtuuhintaisen yösijan ja me tulimme perässä.
Huomenna suuntaamme kohti Muoniota. Saa nähdä tarkeneeko ajaa vielä pyöräilyshortseissa vai tarvitseeko laittaa enemmän vaatetta päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti