Viime kesän reissu Padjelantaan tehtiin sen verran hyvällä konseptilla, että päätettiin toistaa sama setti siirtymien suhteen ja otettiin auto mukaan yöjunaan Kolariin. Edellisen kesän hyttyshelvetti Padjelantassa oli jo hieman väljähtynyt muistoissa, mutta mukaan lähti purkillinen offia ja muutenkin kannatin syksyisempää ajankohtaa reissun suunnitteluvaiheessa.
Lauantai
Katkonaisesti junassa nukutun yön jälkeen ajettiin Kiirunaan. Syötiin rauhassa pizzeriassa ja käytiin sen päälle vielä jälkiruokakaffella. Lopulta saavuttuamme Nikkaluoktaan kello olikin jo aika paljon, mutta varusteiden vaihdon jälkeen ehdittiin kipittää 8 km Kebnekaisen suuntaan vievää leveää polkua ja saatiin leirin kasaan ennen pimeää.
Semmoinen jännä ilmiö kuin kylmyys tuli vastaan heti auringon mentyä mailleen. Kontrasti kesän helteisiin ja saariston lämpötiloihin oli huima. Ei äkkiseltään muistunut mieleen, että milloin viimeksi olisi hengitys huurunnut. Jännitti, että oliko pakannut tarpeeksi vaatetta mukana.
Sunnuntai
Herätys laitettiin aamutuimaan klo 6 (Suomen aikaa klo 7), mikä on meille unikeoille suht rapsakka aikataulutus. Aamutoimissa tuppaa kuitenkin menemään kolmisen tuntia, joten on parempi herätä ajoissa, jos meinaa jotain ehtiä päivän aikana touhuta.
 |
| Kuva: K. Lappi |
 |
| Kuva: K. Lappi |
 |
| Kuva: K. Lappi |
Reitistä ei ole paljon raportoitavaa. Nikkaluoktan ja Kebnekaisen tunturimajan välillä kulkee todella vilkas ja tylsähkö pusikkoinen polku. Vastaantulijoita oli lähemmäs satakunta. Kymmenisen kilometrin kävelyn ja lounastauon jälkeen saavuimme Kebnekaisen juurella sijaitsevalle tunturimajalle, jossa oli suht paljon väkeä.
 |
| Kuva: K. Lappi |
Päivän mittaan reittisuunnitelmamme oli elänyt säätiedotusten vuoksi ja nyt päätimme huiputuksen sijaan käydä kiertämässä Kebnekaisen myötäpäivää. Kävimme kysymässä hotellin respasta vinkkejä suunnitellulle reitillemme ja tiskin takaa löytyikin nainen, joka oli muutama päivä sitten käynyt sillä seudulla, johon olimme suuntaamassa. Hän kertoi, että reitti on muuten käveltävissä, mutta Tarfalan pohjoispuolella oleva jäätikkö olisi helpompi ylittää jäärautojen kanssa. Lisäksi matkalle osuisi joku jyrkempi kohta, jossa tarvitsee käyttää myös käsiä kiivetessä, joten hän oli hieman epäileväinen, että kuinka kulkeminen onnistuu isojen rinkkojen kanssa.
Laskeskelimme hieman aikataulua, tarkistettiin säätiedotuksia ja googlattiin parit reittikuvaukset, minkä jälkeen päätettiin, että käytäisiin katsomassa tilanne ja käännyttäisiin takaisin, jos homma näyttäisi liian hurjalta.
Jatkettiin Kebnekaisen tunturimajalta vielä muutama kilometri Singistugornan majan suuntaan. Yltyvä tuuli hieman mietitytti, koska telttani ei ole kestävin vaihtoehto. Löydettiin suht tuuleton ja tasainen telttapaikka rinteestä. Teltan pystytyksen jälkeen alkoi sataa, mutta iltaruoka saatiin valmistettua tuulelta ja sateelta suojassa kiven takana. Ilma oli kaikesta huolimatta lämmin ja maisemissa ei ollut valittamista.
 |
| Kuva: K. Lappi |
 |
| Kuva: K. Lappi |
Aamu valkeni epävakaisena. Päivälle oli lupailtu tihkusadetta ja pilvet roikkuivat alhaalla törmäten viereisten vuorten huippuihin. Tihkusade alkoi kuitenkin vasta lounaan jälkeen kera kurussa yltyvän tuulen, joka kuitenkin loppui, kun pienen nousun jälkeen aloimme laskeutua alas Tjäktjavagge-laakson puolelle.
 |
| Kuva: K. Lappi |
 |
| Kuva: K. Lappi |
 |
| Kuva: K. Lappi |
Päivä oli rankka jalkapohjille ja nilkoille. Kerrytimme 17 km mittariin, mikä on meille aikalailla maksimipäivä. Telttapaikka löytyi pienen arpomisen jälkeen tuulensuojan puolelta Guobirjohka-joen rannalta.
 |
| Kuva: K. Lappi |
 |
| Kuva: K. Lappi |
Illalla ei enää satanut, vaikka pilvet miltei viistivät maata. Yöksi oli luvattu Tarfalaan kovaa tuulta 21 m/s ja lämpötilan piti laskea miltei pakkasen puolelle. Juuri näiden sääennusteiden takia päätettiin kiertää tunturit myötäpäivään, joten nyt olimme jokseenkin tuulensuojan puolella. Kylmän yön pelossa panin varmuuden vuoksi pitkähihaisen merinopaidan päälleni kömpiessäni makuupussiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti