Viikonlopusta tuli kuuma ja lähes tyyni. Valitettavasti kuumuutta ei voinut lievittää raikastavalla uintikeikalla kesken melonnan, koska Suomenlahden rantavedet olivat syanobakteerien massaesiintymän eli sinileväkukinnan valtaamat. Melontaharrastukseni aikana en ole koskaan törmännyt moiseen leväpuuroon ja olin jokseenkin järkyttynyt tilanteesta.
Itämeren ravinnekuormitus on pienentynyt viimeaikoina, mutta silti Itämeri on yksi maailman saastuneimmista merialueista. Yksittäinen ihminen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa Itämeren tilanteeseen arjessaan aika helpostikin esimerkiksi vähentämällä yksityisautoilua ja suosimalla kasvissyöntiä. Molemmilla konsteilla on lisäksi terveyttä edistäviä vaikutuksia, joten jos ei ympäristö kiinnosta, niin luulisi oman navan jotakin merkitsevän. Klikkaa tästä linkistä lisää Itämeren suojeluvinkkejä.
Perjantaina laskimme kajakit vesille Skepparsin rannasta ja meloimme Söderholmeniin. Levätilanne vei suurelta osin fiilikset melonnalta, mutta jos siirsi katseensa veden pinnasta kauemmaksi, niin sai nauttia ulapalle aukeavasta näkymästä vain 6 km melonnan jälkeen. Vaikka Turun saaristo on kaunis ja mielenkiintoinen, niin kaipaan sitä, että saa lepuuttaa silmiä loputtomiin (tai ainakin Tallinnaan asti) jatkuvassa horisontissa.
Seuraavana päivänä teimme pienen lenkin ennen Muumisaareen menoa, koska vierailuaika alkoi vasta puoliltapäivin. Ehdimme käydä Glosholmenissa, jossa oli vanhan majakan perustukset. Tove Jansson on viettänyt lapsuuden kesät Pellingin saaristossa ja majakka on toiminut esikuvana muumitalolle. Majakka oli toiminnassa 1800-luvulla valomajakkana, mutta ei oikein palvellut asiaansa ja majakkatoiminta siirrettiin Sköderskäriin. Glosholmin majakka kuitenkin toimi tunnusmajakkana, mutta räjäytettiin 1940 talvisodan jo päätyttyä. Kurkkaa tästä linkistä majakan kuva.
Klovharulle oli helppo suunnistaa, kun mentiin vaan sinne minne Muumipapan nenä näytti. Toinen vaihtoehto oli seurata veneitä tai muita kajakkeja. Kaikki olivat suuntaamassa samaan kohteeseen. Liikenteessä oli viitisenkymmentä kajakkia ja melojia oli meidän turkulaisten lisäksi ainakin Helsingin Merimelojista ja Porvoon Wikingeistä.
Lounaskahvit juotiin tietenkin muumimukeista ja Kaisa tarjosi jälkiruoaksi vain hieman litistyneitä prinsessaleivoksia.
Klovharun mökki oli alkuperäisessä sisustuksessaan varsin sympaattinen. Mökin tavaroita olisi voinut jäädä tutkimaan pidemmäksikin aikaa. Toven kaunokirjoitusta oli ruokapurkeissa ja mökille jätetyissä toimintaohjeissa. Muuten saari ei kansoitettuna tarjonnut sellaista elämystä kuin olin ehkä toivonut. Lopulta se oli kuitenkin vain yksi saari muiden joukossa. Älkää ymmärtäkö väärin. Tarkoitan siis, että likipitäen kaikki saaret, joilla on kalliota ja näkymä aavalle, saavat sydämeni läpättämään ja maadoittavat minut maisemaan, eikä Klovharussa itsessään ollut mitään vikaa. Väenpaljoudessa ei vain päässyt niihin tunnelmiin, joita oli fiilistellyt lukiessa Toven ja Tuulikin kirjoittamaa kirjaa Haru, eräs saari, jossa oli paljon yhtymäkohtia Muumipappa ja meri -kirjaan.
Päivämatkamme jatkui Klovharulta Sandön saarelle, joka on yleinen retkeilysaari. Päivälle kertyi matkaa 26 km. Yleiset ulkoilusaaret eivät ole omia suosikkejani, koska ne ovat yleensä rauhattomia ja veneilijöiden suosiossa. Tiuhaan mökitetyillä alueilla ne kuitenkin ovat usein miltei ainoita saaria, joilla voi yöpyä.
Sunnuntaina keulat käännettiin kohti lähtöpistettä ja melontaa kertyi 19 km. Siihen vielä päälle kolmisen tuntia autossa istumista, tavaroiden purku ja varustehuolto, niin oli kesän ensimmäinen seuran retki suoritettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti