keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Viikonloppu Saaristomerellä

Auton hankinta on ollut harkinnassa, mikä olisi normaali jatkumo kajakin oston jälkeen. Nyt vielä tyydyin vain hommaamaan kaverin kattotelineisiin sopivat kaaret kajakin kuljetusta varten ja päästiin viikonlopuksi kartoittamaan Saaristomerta. Hurautettiin tunnin ajomatkan päähän Paraisten portille ja päästiin vesille perjantaina iltayhdeksän aikaan.





Melottiin pari tuntia leppoisassa kelissä ja miltei autiolla merellä, kun veneilijät olivat jo edeltä kiiruhtaneet viikonlopun viettoon. Leiripaikaksi valikoitui ensimmäinen sopiva kohta Långsidanin rannalta. Nukkumaan ei olisi malttanut millään mennä, kun oli sen verran innoissaan retkestä ja olisi voinut vaan tuijotella merta läpi yön keskikesän sävyistä nauttien.

Seuraavana aamuna ei pidetty kiirettä, koska ei ollut sen ihmeellisempiä tavoitteita päivälle. Maisemat olivat uudet, joten oli aika sama mihin menisi. Tuulta oli vain nimeksi ja sekin vähä tyyntyi täysin iltaa kohden.



Kierreltiin saaria yhteensä 30 km edestä, pidettiin pitkä lounastauko ja piipahdettiin Sandössä, jonne oli leiriytynyt edellisen melontaseurani retkiporukka. Sandön oli kuitenkin sen verran kansoitettu, että jatkettiin takaisin Långsidanille vielä toiseksi yöksi.





Iltapalalla ihasteltiin auringon laskua ja kauempana näkyvää sumurintamaa. Ei mennyt montaa hetkeä, kun sumu nielaisi myös leiripaikkamme ja oli aika siirtyä unille.

Sumu ei ollut vielä haihtunut mihinkään, kun herätyskello piippaili vähän kuuden jälkeen. Oli täysin tyyntä, maagista ja lämmintä kaiken kastelevasta kosteudesta huolimatta. Näkyvyyttä oli alle 100 m (täysin hatusta vedetty arvio). Huolestutti, että miten pitkään sumua jatkuisi, koska oli tarkoitus olla puoliltapäivin takaisin Turussa.





Lähdettiin matkaan Långsidanin rannan vierustaa, jota pitkin matka taittui turvallisesti useiden kilometrien ajan. Sumu ei hälventynyt mihinkään. Oli mielettömän kaunista, kun valon säteet siivilöityivät sumuun puiden takaa. Aurinko piirsi meren puolelle valkoisen sumukaaren, jollaista en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Rannan tuntumassa vesi oli niin kirkasta, että saattoi nähdä lahnaparven uivan kajakin alla.

Långsidanin rannan alkaessa kaartumaan itään oli meidän käännettävä keulat kohti valkoista tuntematonta. Kartalta varmistettiin kohteeksi sopiva saarirykelmä, tarkistettiin väylien sijainnit ja otettiin kompassisuunta. Varmistuksena oli, että jos ei 1,5 km melonnan jälkeen törmätä tavoiteltuihin saariin, niin sitten tarkistetaan sijainti puhelimen karttasovelluksesta.



Montaa minuuttia ei ehditty meloa, kun saaret ilmestyivät näkyviin sumun reunan takaa ja maisema avautui aina Paraisten portille saakka. Jännitysnäytelmä oli ohi ennen kuin ehti alkaakaan.



Loppumatka sujui ripeästi tyynessä kelissä ja tavaroiden purku oli myös joutuisaa. Ensimmäinen omatoiminen Saaristomeren retki oli tehty ja jäljelle jäi hieman univelkaa, kasa pyykkiä ja annos läikehtivää onnellisuutta koetuista elämyksistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti