Torstai
Laitettiin kello soimaan vasta tuntia myöhemmin, mutta unta ei kuitenkaan riittänyt kovin paljon normaalia enempää. Tyyni järvi peilasi vuorimaisemaa ja aurinko lämmitti mukavasti. Otettiin aamu aivan rauhassa ja nautittiin näkymästä. Kirjoitin edellisestä päivästä muistiinpanot puhelimen muistiin ja keitettiin vielä päiväkahvit ennen lähtöä.
Laitettiin kello soimaan vasta tuntia myöhemmin, mutta unta ei kuitenkaan riittänyt kovin paljon normaalia enempää. Tyyni järvi peilasi vuorimaisemaa ja aurinko lämmitti mukavasti. Otettiin aamu aivan rauhassa ja nautittiin näkymästä. Kirjoitin edellisestä päivästä muistiinpanot puhelimen muistiin ja keitettiin vielä päiväkahvit ennen lähtöä.
 |
| Kuva: K. Lappi |
Mihinkään ei ollut kiire, koska matkaa Nikkaluoktaan oli reilu 20 km ja aikaa vielä pari päivää. Etenimme huimat 6 km päivän aikana ja välissä pidettiin lounastaukokin.
 |
| Kuva: K. Lappi |
 |
| Maisema etelästä Tarfalan suuntaan. |
Maisemat olivat näyttävät ja voin kuvitella, että on vielä hienomman näköistä kävellä etelän suunnasta Tarfalaan kun hiljalleen vuorimaisema aukeaa edessä ja rinnalla kanjonissa kuohuu Darfaljohka-joki. Tarfalassa käynti, vaikka vain edestakaisena kävelynä Kebnekaisen majalta, on vaivan arvoinen.
 |
| Kuva: K. Lappi |
 |
| Kuva: K. Lappi |
Telttauduttiin ylärinteen puolelle lähelle Tarfalan, Nikkaluoktan ja Kebnekaisen polkujen risteystä ja oltiin taas takaisin ihmisvilinässä. Saatiin teltta kuitenkin hyvin jemmaan, joten polkujen läheisyys ei haitannut.
Perjantai
14 km taival kohti Nikkaluoktaan sujui leppoisasti. Pidettiin pieniä taukoja tunnin välein. Aurinko paistoi ja oli ihan kiva päästä kävelemään ja etenemään edellisen päivän hengailun jälkeen. Alkumatka oli kivikkoisempaa, mutta loppua kohden polku leveni kahden rinnakkain kuljettavaksi.
Telttapaikkoja oli kulutettu jokaiseen reitillä olevaan sopivan tasaiseen kohtaan. Leiriydyimme muutaman kilometrin päähän Nikkaluoktasta sateen saattelemina.
 |
| Kuva: K. Lappi |
Omalta osalta reissu tuntui jo olevan päätöksessä, joten fiilis oli vähän lässähtänyt. Osittain varmasti johtui sateesta ja pusikosta, jossa en liiemmin viihdy teltan kanssa.
Lauantai
Herätys piti olla normaalista poiketen tuntia aikaisemmin, mutta kelloni olikin joitain päiviä sitten synkronoinut itsensä paikalliseen aikaan ja oltiin oltu Ruotsin ajassa vahingossa jo pari päivää. Kiirettä ei kuitenkaan tullut ja pakkailtiin kamat rauhakseltaan. Aamupala nautittiin vasta kolmen kilometrin kävelyn jälkeen Nikkaluoktan ravintolassa. Leipä, rieska, jogurtti ja oikea kahvi maistuivat vallan mainiolta viikon puuron ja murukahvin vetämisen jälkeen.
 |
| Kuva: K. Lappi |
Ennen auton starttaamista törmättiin vielä neljän hengen seurueeseen, joka tavattiin aikaisemmin Guobirvaggen kanjonista. Tyypit olivat silminnähden iloisia nähdessään meidät hengissä. Kiiteltiin heitä vinkeistä ja vaihdettiin kokemuksia. Jos seurueen naispuoleinen jäsen ei olisi kanjonissa valanut meihin uskoa ja sanonut, että selviämme reitistä, niin emme olisi lähteneet yrittämään rinteen ylitystä ja olisimme jääneet paitsi hienosta elämyksestä ja maisemista. Hauskaa, että törmäsimme vielä heihin sekä jo aikaisemmin respan naiseen ja saimme kertoa selvinneemme haasteesta.
Kotimatka autoiluineen ja matkustus yöjunassa meni jo rutiinilla. Saa nähdä mihin seuraava reissu meidät taasen vie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti