Neljäs vaelluspäivä käveltiin aina lounaaseen asti vinossa. Laakson pohjalla oli liian märkää ja mutaista, joten kivikkoisen rinteen seuraaminen oli fiksuin tapa edetä. Vaellussauvoista oli hyötyä louhikossa hyppiessä ja katseen sai pitää visusti jaloissa, joten maisemien ihailuun ei juurikaan ollut varaa. Onneksi kivet tarjosivat mielenkiintoista katsottavaa, koska jokaisella askeleella astui 300 miljoonaa vuotta vanhalle merenpohjalle. Kivettyneitä simpukoita näkyi kaikkialla. Miltei teki pahaa kävellä fossiileiden päällä, mutta jos ne olivat säilyneet näin pitkään, niin ehkä muutama vaelluskengän kolaus ei saanut pahaa tuhoa aikaan.
Ennen lounasta oli yksi jyrkempi alamäki tarvottavana, minkä jälkeen parkkeerattiin pienen järven rannalle evästelemään. Tällä reissulla minimoin tiskaamisen ja söin valmiita retkiruokia, jotka valmistetaan omassa pakkauksessaan. Tiskivesi olisi pitänyt myös keittää, koska alueella on myyräekinokokkia, joten valmisruokia suosimalla säästettiin myös keittämiseen kuluvaa bensaa. Kovin halpoja tai ekologisia valmiit retkiruoat eivät ole, mutta ainakin nälkä lähti, enkä ehtinyt pussiruokien makuun vielä kyllästyä.
Lounaan jälkeen jätettiin rinkat hetkeksi parkkin ja lähdettiin kevyelle jalottelulle katsomaan lähellä olevia vesiputouksia. Oli vapauttavaa kävellä ilman rinkkaa ja askel piteni, mikä vetristi mukavasti kroppaa.
Tiimityöllä rakennettiin kivistä polku puron yli, niin kengät pysyi kuivina. Rakennusmateriaalista ei ollut pulaa!
Päivälenkin jälkeen heitettiin rinkat takaisin selkään ja lähdettiin laskeutumaan kohti seuraavaa telttapaikkaa. Laskeutuminen olikin koko reissun pisin ja vaativin. Homma vaati keskittymistä ja askeleet piti asetella tarkkaan irtokiville. Polvet olivat kovilla alamäessä ja taisi siinä vähän tulla myös hiki.
Kolme hiipparia paljastuivat geologeiksi, jotka olivat tutkimassa joen penkasta paljastuneita kivikerroksia. Geologit tulivat myöhemmin leiriimme ja keräännyimme kuuntelemaan lyhyttä esitelmää heidän tutkimusprojektistaan ja alueen fossiileista.
Yllä olevassa kuvassa on about 350 miljoonaa vuotta vanhojen puiden fossiileita, joista Dr. Christopher Berryn tutkimusretkikunta oli kiinnostunut. Tiedenörteille löytyy lisätietoa samaisten kaverien Geologyssa julkaisemasta jutusta, joka kertoo Svalbardin fossiilimetsistä. Dinosaurusten aikaan Huippuvuoret sijaitsivat päiväntasaajalla ja olivat rehevien metsien peitossa, joista peräisin on myös hiilikerrostumat, joita Huippuvuorilla louhitaan. Kiinnostuneille lisätietoa hieman tiedeartikkelia raflaavammasta YouTubesta löytyneestä videosta.
Päivän aikana käveltiin noin 8 km sisältäen lounastauon jälkeisen pienen koukkauksen. Sateilta säästyttiin, mutta tuuli oli
navakka ja yöksi oli ennustettu vain +2 astetta. Ei juurikaan huvittanut
värjötellä ulkona, mutta teltassa oleskelu alkoi jo vähän tympiä.
Seuraavana
päivänä oli tiedossa vapaapäivä vaeltamisesta, joten fiilikset olivat
korkealla. Jaksamisen kanssa ei ollut ongelmia ja ensimmäisen päivän haasteet
rinkan säätöjen kanssa olivat jo unohtuneet. Silti lepopäivä kamojen
pakkaamisesta, roudaamisesta ja uuden leirin pystyttämisestä tuntui kivalta ajatukselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti