Ensimmäinen oikea vaelluspäivä jännitti. Alkumatkasta tuntui, että rinkka painoi alaselän kohdalta ja pelkona oli jalkojen puutuminen. Rinkan koeajaminen oli jäänyt surkean vähäiseksi ja oikeiden säätöjen löytyminen vaati kokeneempien kantajien konsultaatiota. Oppaat ja vaelluskaverit kehottivat nostamaan rinkkaa ylemmäksi. Hiljalleen rinkan uuteen asentoon tottui ja puutumisen tunteet hävisivät.
Kävelimme suhteellisen helpossa maastossa sulamisvirtojen muovaamaa Skandalenin laaksoa pitkin ja pidimme reilusti taukoja. Tässä vaiheessa matkaa rinkat olivat painavimmillaan, mutta ajatus rinkan painon pienenemisestä vaelluksen edetessä kulutetun polttoaineen ja syötyjen ruokien myötä kevensi mieltä.
Paikoin oli märempää ja jouduimme kulkemaan osittain rinteitä pitkin, jotta kengät säästyivät kuivina ja emme juuttuneet mutaisiin mättäisiin. Päivän ja koko vaelluksen vaikein nousu tehtiin loppumatkasta. Keskittyneinä ja hiljaisuuden vallitessa nousimme jyrkän rinteen ylös joen pohjalta. Jokaisen askeleen sai varmistaa kunnolla, kun valmista polkua ei ollut. Irtokiviin ja soraan ei ollut luottamista.
Kaikki selvisivät koitoksesta kunnialla ja oli mukava tietää, ettei moista nousua olisi enää reitillä luvassa. Hilpein mielin heitimme rinkat selästä ja pystytimme telttaleirin n. 9 km patikoinnin päätteeksi.
Tasaisen ja kuivan telttapaikan löytäminen oli haastavaa ja iltaa kohden pilvet alkoivat roikkua vuorten yllä uhkaavasti. Kokkailun ja juomaveden keittämisen jälkeen oli aika pistää pää tyynyyn, koska yöllä oli vuorossa ensimmäinen parin tunnin karhuväijy klo 3-5.
Sain nukuttua hyvin ennen vahtivuoroa ja aika vahdissa meni suhteellisen nopeasti, kun pysyi liikkeessä ja käveli hiljaksiin pitkin leiripaikan viereistä harjannetta. Käpötellessä pysyi lämpimänä, mutta koko vuoron kestänyt sade hieman jäähdytti fiiliksiä. Oli mukavaa kömpiä takaisin makuupussin lämpöön ja nukkua vielä hieman ennen aamun herätystä.
Kiinnostaisi että miten paljon ajallisesti oli vaellusta päivässä,siis oli rinkka selässä? Maastohan näyttää aika vaikeakulkuiselta,myös oliko teltan pystytys vaikeuksia? Tuuli olosuhteet? Myös oliko puutteita varustuksessa? Itse sain Kuusamossa kipinän rinkkavaelluksesta,viikon sielä seurailin toisten kokemuksia,lähinnä Karhunkierroksen kiertäjiä. Kotia tultuani aloin heti pienimuotoisesti treenailemaan lähimaastoissa,oli mukava huomata että pitkät pyöräretket olivat tuonneet hyvää pohjakuntoa,vaatiihan tietysti totuttelua. Tavoitteena on joskus vaeltaa Iso Karhunkierros,saattaa olla jo ensi kesänä. Tämän syksyn tavoite olisi kotoinen Ilvespolku edestakaisin,olisi noin 25km. Alku tuntuu hienolta.
VastaaPoistaHienot tavoitteet! Kiitos kysymyksistäsi Heikki. Pyrin vastaamaan niihin seuraavissa kirjoituksissa.
Poista