Lähiretkeilyä: Halkolampi, Espoo

Kaitalammen valloituksesta innostuneena lähdimme samoille seuduille Espoon Luukkiin telttailemaan yhdeksi yöksi kaverini kanssa. Päätimme antaa kasvisnyyteille uuden mahdollisuuden, sillä edellisenä kertana onnistuimme osittain polttamaan kasvikset. Ruoka- ja reittisuunnitelmien ollessa jo tuttuja, oli helppo lähteä matkaan.

Halkolammella laitoimme ensin teltan pystyyn ja lähdimme tutustumaan alueen mustikka- ja sieniapajiin. Metsässä tuli samalla testattua, että iPhonen kompassilla voi heittää vesilintua. Itä oli milloin missäkin. Seuraavalla kerralla pakkaan mukaan tavallisen kompassin. Eksymisen vaaraa alueella, jossa on paljon ulkoilureittejä, opastetauluja ja autotietkin menevät vieressä, ei sinällään ole, mutta kompassin käyttöä on mukava treenata.

Mustikoita löytyi niin paljon, että pahaa teki jättää herkut metsään. Ämpäriä ei ollut mukana ja trangian kattila täyttyi nopeasti. Täytynee tehdä päiväretki fillarilla mustikkamättäille. Sieniä sen sijaan ei löytynyt kuin kourallinen. Hieman kanttarellejä, jokunen vaaleaorakas ja lampaankääpää. Kanttarellit ja orakkaat paistettiin iltapalaksi, mutta lampaankäävät vein kotiin tarkempaa lajimääritystä varten. Eviran neuvojen mukaan keittelin palan kääpää ja sienisaalis osoittautui typäskääväksi eli biopussin täytteeksi.

Jos ei ole varma, onko sienikopassa lampaan- vai typäskääpä, voi keittää pienen palan sientä: lampaankäävän malto kellastuu, lajitoverin ei. Lähde: Evira

Saimme vallattua keittokatoksen, mutta iltapalan valmistamisessa oli omat haasteensa. Keittokatoksen puut olivat tuoreita ja huonosti palavilla puilla oli vaikeaa ylläpitää tarvittavaa lämpöä nuotiossa. Kasvisnyytit eivät tällä kertaa siis kärähtäneet, vaan hautuivat muodikkaan hitaasti. Letut puolestaan jäivät raaoiksi tai tarttuivat pannuun kiinni. Syytämme surkeasta lettuonnesta lainassa ollutta kelvotonta paistinpannua ja kituvaa nuotiota.

Ihan täydellistä luonnonrauhaa ei Halkolammelta löytynyt. Keittokatoksilla oli ruuhkaa, mutta ei yhtä paljon kuin Kaitalammen puolella. Vieressä kulkeva Vihdintie takasin jatkuvan autojen huminan ja lentokoneiden jyly oli ajoittain huomattavaa. Olimme kuitenkin ainoat telttailijat alueella.

Aamulla lähteissämme bongasimme oudon kieltomerkin keittokatoksen nurkilta.

Vaikka kaikki ei mennyt tällä kertaa aivan putkeen, niin silti kotoa poistuminen kannatti. Onneksi reissuseura on myös huumorintajuista ja osaamme nauraa sähläämisellemme. En kyllä tiedä, että päästäisinkö meitä kahdestaan mihinkään suuremmille erämaille.

Kotona tuli vielä testattua rinkan vedenpitävyys. Epäonnen lettutaikinan jämät olivat lauenneet rinkan sivutaskuun säilytysastian korkin auetessa. Rinkka pääsi suihkuun.