Eiliset blogin runoilut hoiti Venni ja sain illalla vapaata-aikaa ja luin ensimmäistä kertaa retkellä kirjaa teltassa ennen nukkumaan menoa. Reissukirjaksi valikoitui Tove Janssonin Kesäkirja, jonka tapahtumat sijoittuvat saaristoon. Ensimmäisten sivujen perusteella kirja vaikuttaa erityäin sopivalta melontaretkelle. Helposti voi samaistua siihen, että jää tuijottamaan ruohonkortta ja untuvaa tai huomio kiinnittyy kallion painaumaan. Vaikka tässä retkessä on ollut tarkoituksena eteneminen kartalla tiettyjen kohteiden kautta, on ollut myös hyvin aikaa hengähtää, olla omien ajatustensa kanssa ja katsoa yksityiskohtia maisemassa.
Tätä kirjoittaessa istun suurella, sileällä kivellä parin metrin päässä rantavedestä, joka loiskuu kivikossa. Aurinko lämmittää, vaikka kello on jo yli yhdeksän illalla. Tuuli on tyyntymässä. Ei malttaisi mennä telttaan. On tunne, että tästä hetkestä täytyy nautiskella ja venyttää aikaa. Sillä kohta on retki päätöksessä ja laineiden rytmikäs liplatus ei enää saattele uneen, eikä aamu-uinti herätä uuteen päivään. Retken rutiinit korvautuvat kotiarjella, jossa vettä tulee hanasta ja jääkaapin avaamalla saa ruokaa.
Tänään etenimme 40 km Ahvenanmaan vesiltä hyvässä myötäisessä, mutta sateiden saattelemana Turun saaristoon Huotskarin tienoille. Maisema muuttui metsäiseksi, rannat kaislikoksi, vesi sameammaksi ja mökkejä on rannoilla enemmän kuin merikorttiin on merkittynä. Tästä maisemasta on helpompi lähteä kotia kohti kuin ulkosaaristosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti