Heinä-elokuu 2019

Kesäloman ensimmäisenä viikonloppuna oli tarkoitus mennä kaverin kanssa retkelle vajan lähivesille. Yllättäen saatiin retkelle lisää lähtijöitä sekä pari autoa. Nopealla aikataululla sumplittiin suunnitelmat ja lähdettiin perjantaina vasta iltamyöhään melomaan Paraisten Höglandiin. Oli tyyntä, leppoisaa ja kesä parhaimmillaan.

Toiseksi yöksi siirryttiin Dalskäriin. Matkalla oli maaginen kohta Vitharun ja Rödharun eteläpuolella, jossa näimme samaan aikaan kihuja, riskilöitä ja vihdoinkin varmuudella näin myös ruokkeja. Heti lintujen jälkeen bongattiin myös hylje. Ei siis yhtään hullumpi reissu.

Kesäloman jatkosuunnitelmat meni uusiksi flunssan vuoksi ja jouduin perumaan kauan odotetun viiden päivän Brändön retken. Olin ihan rikki, kun tuntui, että lomaan ei saanut järjestettyä niin paljon melontaa kuin olin ajatellut.

Tervehdyttyäni toinen extemporee pyrähdys järjestyi kuitenkin vielä nopeammalla aikataululla ja lähdettiin yhdeksi yöksi Kustavista Ahvenanmaan puolelle Greggoskäriin. Epävakaisesta ilmasta ja ukkosista selvittiin melonnan suhteen hyvin, eikä ennusteiden sumuinen keli sattunut kohdalle. Oli virkistävää päästä melomaan Kustavin vesille, kun sillä suunnalla ei ole vielä tullut juurikaan melottua.



Melontavajarit olivat loman loppumetreillä sen verran suuret, että päätin vielä lähteä viimeiseksi viikonlopuksi Inkooseen NIL Sea kayak campille. Kärsin pahasta itseluottamuksen vajeesta leirille lähtiessäni ja arvelin, että palaan kotiin vakuuttuneena omasta huonoudestani ja myyn melontavarusteet lopullisesti. Leiri kuitenkin yllätti positiivisesti ja välillä tuli sellaisia fiiliksiä, että jotakin on tässä vuosien varrella melonnasta oppinut.

Leiri alkoi perjantaina osallistujien ja leirin ohjelman esittelyllä. Vesille lähdettiin lauantaina aamujumpan jälkeen ja valittavissa oli eri kouluttajien parin tunnin kursseja. Ensimmäinen kurssi, jolle osallistuin, käsitteli pelastautumisia. Paripelastautuminen on tuttu juttu, mutta siihenkin sai taas pari uutta niksiä.

Päivän toisella kurssi käytiin läpi kontaktihinausta ja kolmannella kurssilla väännettiin eskimopyörähdyksiä. Vihdoin oivalsin, että mikä mun eskimossa on ollut pielessä, kun olen joutunut käyttämään siinä ihan liikaa voimaa. Päivän lopuksi oli vielä kisailua, mutta jätin skabat välistä sillä verukkeella, että en halunnut riehua polven kanssa kilpailun tiimellyksessä. Nukuin yön makoisasti ja muutenkin alun jännittynyt olo oli vaihtunut rentoon fiilikseen.



Sunnuntai aloitettiin kroppaa vetreyttävällä jumpalla. Melonnan ja telttailun jäykistämät lihakset heräsivät hiljalleen eloon ja liikelaajuudet avautuivat. Voi kun saisi kehonhuollon rutiiniksi myös omaan arkeen ja erityisesti melontaretkeilyyn.

Sunnuntain sää ei ollut paras mahdollinen aallokkomelonnan treenaamiseen, mutta pääsin kertaamaan tuulen hyödyntämistä kajakin ohjailussa ja yritettiin hieman hakea surffin ajoitusta. Siisteintä oli kuitenkin rock landing -harjoittelu eli rantautuminen uimalla kallioluodolle aaltojen pärskiessä kiville. Harjoituksessa saatiin treenattua hinausjärjestelmien käyttöä ja kalliolta pois pääsemisessä oli myös oma haasteensa.

Sitten leiri olikin jo ohi, vasta kun alkoi päästä vauhtiin. Olin todella tyytyväinen, että kaikesta surkeasta ennakkofiilistelystä huolimatta lähdin leirille. Oli kiva tutustua muiden seurojen melojiin ja sain mahdollisesti pari uutta melontakaveria.